Mitä tänä hiljaisuuden aikana olen puuhaillut? No, vähän kaikkea. Rakastan syksyä ja talvea, vihdoin on pimeää ja sääkin on inhimillinen. Näin ollen olen saanut vihdoin paljon energiaa ja myös inspiraatiota mallailuun. Koulu alkoi, ja se on toki pitänyt kiireisenä. Mutta, vapaa-ajalla olen alkanu vihdoin toteuttamaan vuosia kestäneitä haaveitani nukkekodeista. Kuten olen blogissa maininnutkin (muistaakseni), on Orvo alkanut saada kotia. Mutta, tämän lisäksi nukkistelu on alkanut olla iso osa elämääni muutenkin.
Olin käymässä sinellissä, joka on yksi lempiliikkeitäni. Näin siellä pienen puisen nukkekodin, jossa on vain kaksi kerrosta. Skaala tuolla olisi varmaan luokkaa little bit, tai jopa hiukan pienempi. Inspiroiduin välittömästi. Mutta piheyttäni en sillä kertaa nukkekotia mukaan ottanut. En kuitenkaan saanut sitä mielestäni. Päätinkin, että erään kokeen jälkeen pysähtyisin kotimatkalla hakemaan sellaisen. Nyt olen sitten melkein unohtanut muun maailman ja elämän vain tehdäkseni tuota projektia eteenpäin.
Talossa on nyt lautalattiat, jotka olen tehnyt kuluneen näköiseksi, köysitikkaat toiseen kerrokseen ja vihreät seinät. Sisäkatot ovat nyt vaiheessa. Talo tulee saamaan myös ulkoverhoilun, eli se ei jää ulkopuoleltakaan tylsäksi. Talon asukas elää jo mielikuvituksessani, mutta vielä häntä en ole eloon tehnyt. Muutoinkin tuolle nukkekodille on paljon ideoita ja inspiraatiota. Joten kulutan aikaani sen tekoon nyt.
Kuvassa tietenkin tuo nukkis, nykytilassaan. Päivittelen varmaan vielä jotain sen etenemisestä, tai ainakin pyrin siihen. Mitään en kuitenkaan lupaa. Toki tällaisessa on paljon tekemistä. Pitäähän ensin tehdä itse nukkis, sitten sen asukki ja sisustuskin vielä. Tällä hetkellä huoneessani olisi tilaa ainakin yhdelle kirjahyllylle, joten joko hankin sellaisen tai kasan seinähyllyjä nukkisteluita varten. Tämä projekti on nimittäin ollut nyt niin inspiroiva, ettei tämän maailman ole tarkoitus jäädä tähän yhteen taloon! Joten olihan se sitten varattava kokonainen seinä huoneestani vain tälle projektille.
Luin joskus jonkun nukkistelijan sanovan, ettei hänen kodistaan tule mitään keräilijäkotia. Olemme Afuzen kanssa vitsailleet juuri siitä, että sehän on nimenomaan unelma. Minusta ei ole kauniimpaa ja parempaa kuin runsaat pienoismallit ja pienoismaailmat. Nämä ovat toki harrastus ja intohimo, mutta minusta ne ovat myös erinomainen osa sisustusta.
Viime viikolla lähetin Afuzelle paketillisen tavaraa. Paketissa oli niin naruriimuja, riimunnaruja, ruusukkeita kuin kissan raapimapuutakin. Kaikkea pientä olenkin siis tehnyt, valitettavasti olen ollut niitä laiska kuvaamaan joten voin jakaa vain ruusukkeista kuvaa. Ehkä näitä pääsee näkemään Afuzen blogissa tulevaisuudessa.
Kaikenlaista muutakin on syntynyt, ja kaikenlaista on mielessä. Haaveilen kovasti esimerkiksi fantasiamallien ja -maailman teosta, joten jo tätäkin ajatellen kävin ostamassa pastellivärejä kustomointiin. Miksi pastelleja eikä pigmenttejä? Koska pastellit ovat hinnaltaan pienempiä. Budjetti ei aina jousta, ja pigmentteihin olisin pariin väriin kuluttanut varmasti jo kaksinkertaisen rahasumman verrattuna pastelleihin. Enköhän lisää pigmenttivärejä kuitenkin hanki vielä, sitten vähän kerrallaan.
En tähän tekstiin nyt kuitenkaan upota aivan kaikkea, mielessäni on syvempiä pohdintoja jotka saavatkin sitten omat tekstinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti