keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Riskaabeli Roselda

Heips! Tässä postauksessa viimeisimpänä (öö varmaan yli kuukausi sitten??) valmistunut repaint. Tämän tein pigmenteillä ja kuvasin lähes koko tekoprosessin pienoiskavion pigmenttiartikkelia varten. Bodyna vanhempi schleichin tinkertamma. Tuo malli tuli minulle joskus vuosia sitten aivan bodykuntoisena ja päätin sen sitten uhrata. Taidan olla jumissa kylmäverisien tekoon.

Tuloksena perusruunikko tilastohevonen nimeltään Riskaabeli Roselda eli Riski. Työ tosissaan ensimmäinen pigmenteilläni tekemä. Kauheasti sanottavaa ei taida olla, on toki mallin valmistumisestakin liikaa aikaa että enää jotain sanottavaa keksisi. Pitäisi oikeasti blogittaa asiat aikaisemmin!











Riski pitäisi itseasiassa vielä lakata, samoin kuin kai 3 muutakin mallia, olen huono lakkaamaan malleja. Lisäksi jo ennen Riskiä valmistui eräs toinen kylmäveristamma ja siitäkin pitäisi kuvat editoida. Kuvia on nyt 168 odottamassa editointia, eli ehkä jossain välissä saan kaikki tehtyä ja blogitettua malleja? Sitä saa toivoa.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Question Everything and still Back For More

Koska itse tykkään kirjoitella oikeasti sillä tyylillä jolla kirjoitan ainakin omasta mielestäni parhaiten, niin kirjoitetaan nyt sitten semmoista postausta.

Pohdin tuossa, että mikä tekee mallailusta niin hienon harrastuksen. Tai ehkäpä elämäntavan. Juuri olin lenkillä ja saadessani hengittää ihanan kirpeää pakkasilmaa ja kaiken lisäksi oli pimeää -siis juuri sellaista, missä olen itse parhaimmillani ja viihdyn parhaiten- tajusin tämän oikeasti olevan elämäntapa. Mikä erottaa elämäntavan harrastuksesta? Omasta mielestäni ainakin se, että elämäntapa on kuin asia jota hengittää, ja jotain jota ilman ei olisi koskaan onnellinen.

Rakastan kaikkea pientä ja yksityiskohtaista. Kun teen pienoismalleja pääsen nipottamaan juuri tästä: jokainen milli merkitsee, joskus kokonainen millimetrikin olisi oikeasti liikaa. Kaikki on pientä ja yksityiskohtaista, sitä siis miten itse maailman oikeasti koen. Kaiken voi viedä vielä yksityiskohtaisempaan, kaikesta voi tehdä tarkempaa. Koskaan mikään ei ole tarpeeksi.

Mallailu on asia, joka aidosti tekee minut onnelliseksi aina. Jollekulle on vaikea ymmärtää miten joku tämmöinen voi oikeasti tuottaa niin paljon iloa. Toisaalta itse en voi käsittää tämän hetken muotiharrastusta eli salilla käymistä. Kuka haluaa mennä hikoilemaan toistoja sisälle monien muiden ihmisten keskelle? Ei kiitos. Otan mieluummin talvipakkaset ja yömyöhän pimeyden jossa saan keskittyä paljon luonnollisempaan liikkumistapaan eli kävelyyn. Ja mitä parempaa rinnallani parhaat ystäväni, koirat. Elämässä on kaksi asiaa joita ilman en olisi onnellinen. Koirat ja mallailu.

Koskaan et voi mallittaa kaikkea. Et ainakaan normaalin ihmiselämän aikana. Tai jos voitkin, niin epäilen että kaikki mallittamasi on oikeasti niin hyvin tehty, ettet halua vähintään tehdä uutta versiota tms. Kaiken maailmassa voi mallittaa. Ja sitten kun olet sen kaiken mallittanut on aika käyttää mielikuvitusta. Ja sitten mallittaa oman mielikuvituksen tuotteita. Aiheet eivät lopu.

Itse haluaisin mallittaa about kaikki eläimet joita maa päällään kantaa. Ja toisaalta haluaisin mallittaa vaikka mitä mielikuvitukseni tuotoksia, onneksi ainakin osan olen ehtinyt mallittamaan. Toisaalta myös mielikuvitukseni  tuotteet voisi mallittaa muillakin väreillä, eri asentoihin, erilaisin ilmein... Loppumaton suo. Toisaalta en koskaan halua tästä suosta ulos.

Koen käsittämätöntä onnea jo katsellessani pienoismallejani. Joku sanoisi sitä materialismiksi. Mutta ei, materia ei loppujen lopuksi tee minimalistista minua onnelliseksi. Pienoismalleja katsellessani näen paljon enemmän kuin materiaa. Näen taidetta, näen inspiraatiota, näen silmissäni kuinka joku niistä muuttuu pian eläväksi. Voin vain kuvitella kuinka esimerkiksi Faaraon (American Pharoah) jalat liikkuvat ja kuulen sen kavioiden kopseen. Näen kuinka Midnight Messiah kävelee ulos vitriinistäni.

Sitten tuijotan vuosia vaikka jotain schleichiä enkä saa sitä liikkeelle. En vaikka yrittäisin. Breyerini ilmentävät räjähtävää voimaa joka vilkaisulla. Schleichit vain jököttävät siinä muovinpalasina. Ai että haluaisin saada schleichini liikkeelle. Jopa yksittäinen paponi josta on jo johonkin liikkuu, Bad Moon Ritual todellakin liikkuu. Mutta ei. Samalla hyllyllä Judo Moves vain seisoo. Ja yrittää esittää jotakin.

Vaanha kuva jossa Judo Moves yrittää esittää jotain.

Joku syö vielä miut kun julkaisen saman kuvan kahdessa peräkkäisessä postauksessa, mutta sitten syö. Bad Moon Ritual on papon malli ja sekin liikkuu.
Midnight Messiah liikuu hyvin uhkaavan näköisesti hyllyssäni. Ehkä se joku päivä päättää ettei vitriinikaappi ole tarpeeksi jännä paikka.


En edes halua tietää minkälaiset rahat olen malleihini pistänyt, tiedän kyseessä olevan ainakin tuhansia euroja. Toisaalta tarvitsisin lisää pigmenttejä, siveltimiä, maalaus- sekä massailualustat. Tai itseasiassa kaksi massailualustaa... toisen kustomointiin ja toisen erilaisille massoille kuten silkille ja fimolle. Tarvitsisin ainakin kahdet kunnon pihdit lisää, ainakin kultaista rautalankaa parissa paksuudessa, lisää siveltimiä (tarkoituksellisesti mainitsin tämän useamman kerran), puumateriaalia, muitakin värejä nahkaa... Ja sitten niitä malleja. Onneksi uhrihyllyllä on uhreja jonkin verran, että jos ehdottomasti haluan vain sählätä pigmenteillä niin se on aina mahdollista. Pitäisi pohjamaalata kaikki just in case.

Ja tiedättekö kun minä tarvitsen vähintään 30 tunnin pituiset vuorokaudet. Pliis, antakaa valveillaoloaikaa jonka saan viettää lukioni ulkopuolella ainakin pari tuntia lisää päivään. Sillä parilla tunnilla tekisin paljon. Nyt elämäni on oikeasti vain opiskelua, koiria ja sitten säälittäviä yrityksiä räpeltää mallailua johonkin väliin. Ja sitten pitäisi ehtiä vielä nukkumaankin.

Positiivista tällä hetkellä on se, että sain vihdoin vitriinikaapin malleilleni. Toisaalta pitäisi kuvata. Pitäisi kuvata tuo vitriinikaappi, uusimmat mallini, uusimmat luonnokseni ja sitten jotain kuvia ihan vain sen takia että tarvitsen erilaisia kuvia. Blogikin pyörii vaan vanhoilla samoilla kuvilla. Tai sitten ei pyöri. Kun ei ehdi. Tai silloin kun ehtii niin melkein mieluummin ottaa käteen proedgen ja leikkelee nahkaa ja tuottaa jotain. Tosiaan jotain. En tiedä miksi edes kutsua varusteräpellyksiäni. Kyllä, koen alemmuuden tunnetta vähän väliä. En vain ehdi kehittymään sitä tahtia kun haluaisin. Toisaalta en valitakaan, sillä nautin opiskeluistani ja koirien kanssa vietetyistä tunneista.

Mallailu on vain todella monipuolinen harrastus. Usein kun kerron tästä niin ihmiset kysyvät ensin että "mitä sä siis teet noilla?". Selitä nyt siinä sitten että about vain mielikuvitus on rajana. Toisaalta monille tuntuu olevan vaikea käsittää ettei mallailu hevosilla (tai muilla eläimillä, tai ylipäänsä sellaisena kuin se itsellä esiintyy) oikeasti ole mitenkään ihan ufoa sille geneeriselle pienoismalliharrastajalle. Yhtälailla minäkin pyrin luomaan asioita pienoiskoossa, kuvaan niitä, kustomoin valmista, ostan valmista... Toisaalta mietin välillä miksi ylipäänsä pienoismallihevoset täytyy erotella niin kovasti muusta pienoismalliharrastuksesta. Ja toisaalta miksi nukkekoditkin erotellaan tästä? Samaa harrastusta kaikki tyyni, eri ihmiset vain keskittyvät tuomaan eri asiat pienoiskokoon. Ja toisaalta kyllä hevosmallareissakin eri ihmiset painottavat eri asioita, toinen kustomoi, toinen kuvaa ja toinen tekee varusteita. Eikä mikään sulje toista täysin pois.

Yhtälailla minä hevosmallarina pidän hyllyssäni nautoja, koiria ja joitain muitakin eläimiä. Toki ehkä pienoismallijunalle ei samalla lailla tehdä varusteita MUTTA siihenkin tehdään jotain aiheeseen liittyvää tavaraa pienoiskoossa. Ei varustaminen oikeasti edes eroa. Ehkä erona on se, että geneerisestä pienoismallikaupasta ei saa ihan kaikkea mallailuun. Tosin mistäs minä tiedän jos joku erikoistuu pienoismallilentokoneiden värittämiseen pigmenteillä varsinaisten maalien sijaan.

Tämä on selkeää sunnuntai-illan väsyneiden aivojen pohdintaa. Ehkä joku saa tästä jotain irti. Tai sitten ei. Anyways julkaisen tämän ja oletan jonkun iloitsevan tämän lukemisesta.


Kysymyksiä

 Heips! Sovittiin Afuzen kanssa että tehdään toisillemme 25 kysymystä joihin julkaisemme vastaukset omiin blogeihimme. Tässä omat vastaukseni. Afuzen vastaukset miun laittamiini kysymyksiin.

HENKILÖKOHTAISET:

1. Millaisia eläimiä hevoset mielestäsi ovat?

Hmm. Hevosesta tulee mieleen iso, uljas ja lempeäkin eläin. Ei kuitenkaan mikään lapanen jota voi pyöritellä miten haluaa ja joka pyörisi täysin ihmisen tahdon mukaan. Ehkä jopa mielestäni hevosten älyä, tunteita ja arvoa aliarvioidaan kovasti.

2. Milloin elämä on parhaimmillaan?

Elämä on parhaimmillaan silloin kun on vain onnellinen olo. Ei väsytä, ei stressaa. Ja silloin siihen kuuluu kanssa mukaan oma intohimo koirat. Ja muuten vain mahdollisuus opiskella eri eläinlajeista, mallailla yms. Mallailu on tärkeä osa, muttei sekään mene koirien yli. En ilman mallailua osaisi tulla toimeen kuitenkaan.
Tämä on onnea. Sain oman vision taltioitua johonkin sellaisena kuin se päässäni oli.

3. Haaveiletko hevosenomistajuudesta? Miksi/miksi et?

Haaveilen. Hevoset ovat hienoja eläimiä, ja olisi mahtavaa päästä oppimaan niistä lisää ihan oikean hevosen kanssa. Hevosen pito on kuitenkin kallista ja valitettavasti siihen ei välttämättä tarjoudu koskaan mahdollisuutta, on monia muitakin eläimiä joita haluaisin joskus omistaa. 

4. Mikä on tärkeintä elämässä?

Hmm... Itse oikeasti harvoin pohdin tämmöisiä. Elämään ei mielestäni kuulu yhtä tärkeintä asiaa ja toisaalta en esim voi onnellisuutta asettaa tärkeimmäksi. Monesti todellinen onni ei sisällä kompromisseja joita tulee tehdä esimerkiksi ympäristömme eteen.
Itselleni ympäristönsuojelu on hyvin tärkeä asia ja siksi esimerkiksi luovun monesta asiasta jotka varmasti tekisivät minut onnellisemmaksi.
En siis tiedä mikä olisi tärkeintä, ehkä se että kokonaisvaltaisesti tietää omat arvonsa, ja mitä haluaa elämältään ja osaa tasapainottaa nämä asiat järkevästi.

PIENOISMALLIHARRASTUS:

5. Lempimerkkisi? Miksi?

Varmaan breyer tehdasmerkeistä. Breyerit ovat tehdasmerkeistä laatu-hintasuhteeltaan fiksuimpia, niitä saa jopa jotenkin Suomesta jne. Esim copperfoxit kiinnostavat, mutta omaa silmää ei oikeasti hivele kuin kaksi copperfoxin moldia ja nyt julkaistava kylmäverismoldi. Peter stonen moldit eivät myöskään kamalasti miellytä, ovat kalliita ja vaikeita saada. Schleich yms ei voi laskea edes pienoismalleiksi... CollectA menee mallimerkistä _joskus_ ei todellakaan aina.

Lelumerkin yksittäinen parempi malli. OF Papo.

Lelumerkistä REP. Merkki New Ray.

Kunnon mallimerkin OF. Breyer Brunello.


6. Miten perheesi ja ystäväsi suhtautuvat harrastukseen?

Nuorempana piti perhe tätä ehkä vaan leikkinä ja ihmettelivät mihin tarvitsen niin montaa muovikonia. Nykyään ihmiset kyllä tajuavat että olen ihan tosissani tän suhteen. Tai sitten eivät enää jaksa ihmetellä. Jotkut sukulaiset "vitsillä" yrittävät malleihin koskea yms. En tiedä kuinka monta kertaa olen vaistonvaraisesti lyönyt jonkun käden kauas mallihyllyistä (ääntä lähtee kanssa normaalia enemmän mikä on todella paljon sitten jo).
 Kavereilla ei ole tähän koskaan mitään kommentoitavaa. Yleensä heitä ei kiinnosta edes kysellä mitä tämä on. Joku yksittäinen kaveri on joka aina kyselee että mitä kaikkea hararstukseen kuuluu yms. 

7. Parasta mitä sinulle voisi tapahtua hevosmallailuun liittyen?

Saisin lottovoiton, voisin muuttaa jonnekin maaseudulle, saisin ison mallailuhuoneen ja voisin tehdä työkseni jotain mallailuun liittyvää (ei siis välttämättä kustomointia tms vaan esimerkiksi blogata aiheesta tms) tai sitten vain harrastaa tätä rajattomasti. Raha on nykyään aika kova este. 

8. Suosikkitaiteilijasi alalta? Miksi?

Ihan mitään varsinaista suosikkia ei ole. Muotoilijoista mm. Eberl, Carlton Sifton, Moody, Kilbourn ja Brewer. Eli aika tunnettuja nimiä. Kaikki muotoilevat todella realistista tai vain omaa silmää muuten suuresti miellyttävää mallia.
Maalaajista en ole vielä mitään suosikkia löytänyt, ja toisaalta varusteiden tekijöitä on monia hyviä. 

9. Missä muodossa pääosin harrastat?

Hmm... mikään tapa ei näy ainakaan luvuissa toista suurempana eikä mikään ole ihan suosikki. Tavallaan suosikkihommaani on repainting, tapahtui se sitten maaleilla tai pigmenteillä, mutten sitä eniten tee. Valitettavasti.

10. Millaista heppamallien kuvaaminen parhaimmillaan on?

Se on parhaimmillaan sitä kun valaistus, taustakangas ja malli toimivat yhteen. Tuloksena kuva jossa malli tulee esiin mahdollisimman aidon näköisenä ja toisaalta myös mahdollisimman lähellä totuutta.

11. Jos voisit suunnitella moldin (muotin) esimerkiksi Breyerille, millainen se olisi? (Rotu, skaala, sukupuoli, jne.)

Erittäin vaikea kysymys... Mielessäni ei ole mitään "pakko saada" mallia. Vastaan tähän nyt lajirajojenkin yli, vaikkei sitä olisi toivottu.

Kaipaisin oikeasti realistista nautamallia, jossa näkyy lajin yllättäväkin ketteryys ja elämänriemu. Nautamallit ovat usein todella tylsiä tai jos niissä on jotain liikettä niin kyseessä on lähes poikkeuksetta taisteluhärkä... Olisi hienoa saada moldi joka olisi joko vasikka, hieho tai lehmä (koska aina ne mallit jotka eivät vain seisoskele tai makaa ovat sitten sonneja...). Malli riemuitsisi, loikkisi. Onni silmissä. Rotu saisi olla esimerkiksi jokin muu kuin holstein, simmental, hereford tai longhorn, ylämaankarjakin on aika yliedustettua. Esimerkiksi brown swiss, desi, sahiwal, galloway tms.

Toisaalta kaipaan oikeasti hyvää koiramallia. Parasta olisi saada korrekti pumi (oma rotuni). Sellainen josta ilmenisi rodun olemus ja jolla olisi rodun ilme. Asennolal ei sillä niin väliä, kunhan olisi oikeasti realistinen koiramalli, ja jos olisi vielä omaa rotua...

Lisäksi parasta olisi jos breyer tekisi kunnollisia villieläimiä! Esimerkiksi erilaisia erittäin uhanalaisia lajeja, nubianvuohia, numbatin yms.

Hevosmalliksi voisi tehdä vaikka piehtaroivan, karvaisen suomenhevosen. Ei sukupuolella niin väliä.

Skaalana kaikille traditional. Aika paljon kaipaan siis ihan muuta kuin hevosmalleja joita oikeasti on maan päällä paaljon verrattuna muihin eläinlajieihin.

Schlecihin nautoja. Kaikki täysikasvuiset vain seisovat tylsästi, pääasiassa niin että pää on käännetty joko vasemmalle tai oikealle. Tylsää.

Breyerin lehmä. Sekin on tylsä.





12. Mikä on pahin painajaisesi?

Vaikea sanoa. Varsinkin omat kammot liittyisivät siihen, mutta siinä pitäisi olla kyllä jotain muutakin. Harvemmin pohdin mitään painajaismaisia tilanteita ja mitään pahinta painajaista en oikein osaa kuvitella.

13. Mikä saa sinut raivostumaan?

Välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys muita, maailmaa ja eliöitä kohtaan. Jos tehdään asioita vain koska ne ovat itselle mukavia tai tekevät omasta elämästä helpompaa. Toivoisin jokaisen joskus elämään edes yksi solu omalla epämukavuusalueella niin koko maailma olisi parempi.

14. Onko sinulle koskaan ilkuttu harrastuksen tähden, tai muutoin annettu sen suhteen negatiivista palautetta?

Mallailu ei ole asia josta ihmiset edes mitään yleensä ymmärtävät. Ei näistä sen takia yleensä saa negatiivista palautetta.

Ykkönen ei ymmärrä ilkkumista. Ja moni ei ihan ensi näkemältä tule Ykkösen kanssa toimeen. Ykkönen on monille käsittämätön juttu, sillä sonnin ja pöllön risteymä ei ihan uppoa jokaisen päähän.


15. Mitä mieltä olet Suomessa suhteellisen yleisistä Schleich -blogeista?

Tämäkin tavallaan sellaisena alkanut, nimensäkin perusteella. Nuorempana niissä oli jotain kivaa. Nyt, ne ovat niitä blogeja joita en koskaan lue. Niissä harvemmin mitään minun makuuni kiinnostavaa sisältöä löytyy. Enkä muutenkaan laske schleichejä pienoismalleiksi, joten en näe miksi niistä lukisin muutenkaan, jos kerran mallailusta haluan lukea.

16. Luetko ulkomaalaisten (esim. amerikkalaisten) mallareiden blogeja?

 Joskus, jos ehdin. Valitettavan harvoin silloin kun ehdin nettiä selailla ehdin kauheasti blogeja oikeasti lukemaan. Yleensä päädyn silloin esimerkiksi katsomaan netflixiä tms ja vain makailemaan sängyllä.

17. Suosikki...
...hevosrotu?

 Apua. En oikeasti tunne hevosrotuja niin hyvin että minulla olisi suosikkia. Kylmäveriset ovat aina yhtä ihastuttavia.

...(hevos)väri tai väriyhdistelmä?

Tykkään simppelistä ja ehkä "tylsästäkin". Kaunis ruunikko (erityisesti todella tummat!) tai jonkinlainen kimo miellyttävät silmää.


...sukupuoli (ori, tamma vai ruuna)?

Minulla on oikeaa hevoskokemusta kunnolla vain kaverini ruunasta, joten en ihan osaa hevosten kohdalla sanoa.

18. Jos hinnalla ei olisi väliä, mitkä viisi hevosmallia haluaisit hankkia nyt?

Vaikea valinta... Ainakin breyerin Bouncer, Dark bay Reverse Brindle Warmblood Stallion, Shannondel, Manoc Capac ja varmaan Carina. (Afuze varmaan nyt kommentoi voimasanoja kun mainitsin vain breyereitä.)


19. Millaisia rutiineja sinulla on harrastuksen suhteen?

Tällä hetkellä ei oikein mitään. Minulla ei ole mitenkään säännöllisesti vapaita hetkiä joina voisin harrastaa, joten harrastan vain silloin kun ehdin ja jaksan. Aina ei jaksa vaikka haluaisi.

20. Mitä toivot harrastuksen tulevaisuudelta Suomessa?

Lisää harrastajia, parempia mahdollisuuksia saada malleja sekä suoraan mallailuun sopivia välineitä ja tarvikkeita. Myös ihan livenäyttelyt olisivat kova juttu.

21. Miten runsasta pienoismalliharrastus on sinun näkökulmastasi katsottuna?

Ei kovinkaan runsasta. Maailmanlaajuisesti toki harrastajia on varmaan jopa satoja tuhansia. Suomen määristä on vaikea sanoa... ehkä joitain tuhansia?

Jos kyse on omasta harrastuksesta niin se ei ole yhtä runsasta kuin toivoisin. Ei yksinkertaisesti ehdi.

22. Suurin (tai suurimmat) unelmasi pienoismalleihin liittyen? 

Olisi aivan unelma saada esimerkiksi parista lempimoldistani kunnon kongat kasaan... (mm. bouncer) Lisäksi ehkä suurimpia unelmia olisi joskus osata tehdä oikeasti laadukasta ja realistista pienoismallia. 

23. Jos teet tai haluaisit tehdä ns. valokuvatarinoita, millaisia kertomuksesi olisivat? Oletko jo suunnitellut sellaisia?

En oikein koskaan saa edes taltioitua "pakollisia" joten en ole tällaisia suunnitellut. Lisäksi valokuvatarinat eivät ole mikään oma suosikkijuttuni. Todennäköisesti jos tekisin niin tekisin ne esim inspiroituen jostakin kappaleesta ja tavallaan sitten kuvittaisin sen. Musiikki inpiroi minua monessa ja on aivan järkyttävän tärkeä osa elämääni vaikken itse sitä harrasta. Kuuntelen vain.

24. Onko harrastuksessa suuria epäkohtia? Miten ratkaisisit ne?

Vaikea kysymys... Ehkä harrastuksen vähyys ja se kuinka vähän ihmiset ylipäänsä tietävät tästä. Jos harrastajia olisi enemmän ja harrastus olisi yleisempää olisi harrastaminen helpompaa, yhteisöllisempää yms. Tietoa olisi helpompi saada. Omalta osaltani pyrin näitä ratkaisemaan mm. Pienoiskavion avulla ja ihan vain olemalla mahdollisimman aktiivinen.

Toisaalta mielestäni epäkohta on myös se, mistä puhuin viime vuonna eräässä postauksessani. Se, kuinka harrastukselle ei ole kunnon määritelmää (ainakaan Suomessa, toisin on esim Jenkeissä) tai kuinka aina oletetaan malleilta täydellisyyttä, kauneutta ja söpöyttä.


25. Luotko maailmaa pienoismalliesi ympärille? Kerro tästä ainakin hieman. (Maailmantekijää kiinnostaa.) 

Luon. Oma maailma on vielä lapsen kengissä, mutta toivon mukaan kasvaa. Maailmoja on toisaalta useampikin mielessä. Näissä erona aihe, toiseen ei ole edes malleja vielä. Tradeillani on oma talli (Zartstall), se on yksityistalli jossa pyörii ties millaista hiipparia ja on vähän kaikenlaista hevosta yms. Kyseinen maailma käsittää kaikki tradini, ja taitaa olla aikasta iso talli sitten... Tuonne on yksi nukke lähes kokonaan valmis (kaipaa hieman pigmenttiä, vaatetta yms, mutta ranka on kasassa ja lihat päällä), mutta lisää tulee kunhan saan kasaan.

Toinen maailma on mielessä ja käsittää kaikenlaisia omia mielikuvitukseni tuotteita. Mm. sonnipöllöt kuuluvat tänne. Kyseinen maailma on aika mielenkiintoinen ja taiteessani esiintyy muutenkin usein... Sitä kirjoitan, (yritän) piirrän ja teen malleiksi asti. Eli tämä ei ihan synny pienoismallien ympärille vaan mallit ehkä enemmän sen ympärille.

Ykkönen kuuluisi tuohon toiseen oudompaan maailmaan. Ykkönen on siis sonnipöllö, sonnipöllö on hyvin pitkälle kehitetty laji tässä maailmassa, näille on ulkonäöstä lähtien luonteeseen kaikki yksityiskohtaisesti suunniteltu. Toinen laji tässä maailmassa on mm. vuohilohari eli vuohen ja lohikäärmeen risteymä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuosi vaihtui

Heips! Vuosi vaihtui, joten nyt on hyvä hetki katsoa taakse edellisvuoteen ja suunnitella alkavaa vuotta. Kirjoitin 2016 viimeisenä päivänä postauksen, tavoitteistani vuodelle 2017.Alkuun voisi käydä läpi näiden tavoitteiden toteutumista.

Mitä odotin vuodelta 2017?

Asetin itselleni seuraavat tavoitteet:
  • Blogiin 52 postausta- eli yksi joka viikolle
    • Tässä ei ihan onnistuttu, julkaisin 36 postausta. Tavoitteesta vajaaksi jäätiin siis 16 postauksen verran. Viime vuosi oli kuitenkin aktiivisin blogin historian aikana.
  • Hankkia kokoelmaan niitä malleja joiden hankintaa olen suunnitellut kerta toisensa jälkeen, mutta joihin en koskaan ole silti päätynyt
    •  Näitä tuli hankittua pari. Pari vanhempaa schleichiä, joitain breyereitä (kuten american pharoah ja peppermint kiss).
  • Ottaa blogiin uusia kuvia eikä vain käyttää vanhoja jo blogissa nähtyjä (miksi mä syyllistyn tähän vaikka rakastankin valokuvausta??)
    •  Toki otin paljonkin uusia kuvia vuoden aikana, mutta syyllistyis silti tähän. Syyllistyn siihen myös tämän postauksen kanssa. Anteeksi.
  • Esitellä kokoelmaa (!!), näyttää malleja joita ei täällä ole nähty ja muutenkin antaa kattava kuva siitä mistä mun kokoelma koostuu
    •  Tässä onnistuin mielestäni erinomaisesti. Pitää yrittää nyt alkuvuodesta julkaista vielä joitain uudempia malleja joita en ole blogittanut.
  •  Ottaa ainakin kerran realistisia kuvia
    •  Total fail. Realistiset kuvat eivät ihan ole mun juttuni.
  • Yrittää löytää lisää suomalaisia pienoismalliharrastajia
    •  No jaa. Mistä löytää hararstajia jos he eivät itseään ilmianna?
  • Tutustua muidenkin merkkien heposiin eli muihin kuin vain schleichin ja breyerin
    •  Kokoelmaan liittyi papoa, safaria... joten eiköhän tässä onnistuttu!
Viime vuoden aikana tein ensimmäiset repainttini sekä ensimmäisen kustomini. Aloitin useita projekteja, kehityin aidosti myös varusteiden teossa. Panostin blogiin, vaikka postausluku jäi tavoitteestani alemmas.  Lisäksi syntyi isompi projekti -Pienoiskavio. Pienoiskavio oli haaveenani hyvin pitkään ja ilokseni sellainen vihdoin syntyi. Koko vuosi oli muutenkin hyvää aikaa harrastukselleni.
Vuoden 2018 tavoitteet

  •  Aloittaa edes jonkunlainen conga! Ihan missä vain skaalassa.
  •  Kustomoida ja repaintata enemmän, ja kehittyä molemmissa.
  • Panostaa nautoihin, lohikäärmeisiin ja koiriin enemmän. Eli siis hankkia näitä lisää, kustomoida näitä lisää yms. Kasvattaa niiden määrää kokoelmassani.
  • Tehdä varusteita.
  • Mennä kaikessa oman mukavuusalueen ulkopuolelle, haastaa itseään. 
  •  Blogiin postauksia edes kerran kahdessa viikossa. Eli noin 27 postausta. (Ollaan realistisia, lukio vie aikaa niin paljon etten joka viikko voi saada materiaalia ulos.)
  • Panostaa Pienoiskavioon!
  • Osallistua namopaimoon. (National model painting month)
  • Hankkia/tehdä nukkeja malleilleni. 
 
Stablemateseja voisi hankkia lisää!

tiistai 12. joulukuuta 2017

Miten mallailuni on muuttunut?

Heips!

Tuijottelin mallejani ja mietin, että mitäs tänne blogiin voisi pohtia. Ajattelinkin sitten että miksi en kirjoittaisi tekstiä siitä miten hararstukseni on alkanut ja miten se on ajan myötä muuttunut. Miten nykymallailuni erottuu alkuajan tai vuoden takaisesta? Kuvituksena jo nähtyjä kuvia, mutta eiköhän ne ole aiheeseen sopivia.

Tämä on sellainen aihe josta haluan kirjoittaa myös osin erään Pienoiskavioon tulleen kommentin takia (ei siitä sen enempää, herätti vain paljon ajatuksia niin minussa kuin myös ilmeisesti Afuzessa). Jotenkin haluan valottaa vielä enemmän tätä harrastustaivaltani. Lisäksi haluan muistuttaa, että vaikka sanon harrastukseni kehittyneen, se ei tarkoita että harrastukseni olisi kehittynyt jotenkin paremmaksi muiden rinnalla vaan sitä että harrastukseni on muuttunut erinäisten tekijöiden perusteella tähän. Kehitykseenhän yleensä tarvitaan tekijöitä oli se sitten harjoittelu, kokemukset tai vaikka vain aika, kehitys ei aina tarkoita sitä että muututaan paremmaksi. Ihan yhtälailla voi tapahtua negatiivista kehitystä.

Mikään harrastus tuskin pysyy samoilla urilla koko sitä aikaa kun yksilö harrastaa. Yleensä muutosta ja varsinaista kehitystä parempaan tapahtuu (esim. urheilija päihittää vanhat ennätyksensä tai koiran koulutuksessa vanhat haasteet saadaan ratkottua ja päästään uuteen kilpailuluokkaan ja kohdataan uusia). Oma mallailuharrastukseni on sisältänyt jo nyt valtavan määrän muutosta, välillä ollaan menty taaksepäin ja välillä eteenpäin. Tai tuo taaksepäin ja eteenpäin on ehkä väärä tapa sanoa asia. Ennemmin liikkunut sivulta toiselle, aloitettu vasemmalta liikuttu oikeaan päin, kun ollaan melkein keskikohdassa ollaan menty takaisin vasempaan...

Touhuhan alkoi tosiaan ihastumisesta schleicheihin. Schleich onkin merkkinä minulle hyvin lähellä sydäntä juuri tämän takia. Tietenkin schleich ei enää ole yhtään sillä tasolla kuin schleich oli tämän vuosikymmenen alkupuolella jolloin merkkiin tutustuin. Uudempia schleichejä ei kokoelmiini tule, uhreiksi niitä voin kyllä hankkia. Vanhempia hankin kyllä jos tilaisuus tulee ja malli on ollut ostoslistalla pitkään.

Mutta, tosiaan aikoinani ihastuin schleicheihin ja silloin ihan leikkimielessä. Schleichit ovat leluja, sanoi kuka mitä vaan. Toki niillä voi olla muutakin virkaa tottakai, mutta merkkihän on ensisijaisesti lelumerkki. Silloin alkuaikoina kokoelmaani tuli alkuun villieläimiä ja jossain vaiheessa innostuin hevosmalleista. Ensimmäiseksi sain joulun alla äidiltäni vanhan andaluasialaistamman sekä tinker orin. Nimekseen nuo kaksi saivat Fiona ja Hercules. Mallit kulkevat edelleen noilla nimillä. Siitä se sitten lähti.

Hercules ja Fiona

Noiden kahden jälkeen aloin hankkimaan hevosia ja muitakin schleichejä kovaan vauhtiin. Taisivat mennä kaikki rahani joko schleicheihin tai sitten koiriini. Tuolloin jokainen schleich sai oman nimen, jotka olivat yleensä yksinkertaisia nimiä niinkuin Fiona tai Toffee (Toffee on saanut pidemmän nimen nykyään). Tuolloin osasin ulkomuistista nimetä jokaisen schleichin ja leikin malleilla päivittäin. Minulla oli itsetehty pahvitalli, joka ei missään nimessä oikeassa elämässä esimerkiksi karsinakokojen suhteen olisi lainmukainen. Tietenkin kyse oli "vain" leikistä, joten ei se niin tarkkaa ollut.

Tuohon aikaan en muutenkaan oikein tiennyt mitään hevosista. Tiesin, että hevoset ovat isoja ja tiesin porukan maksavan maltaita päästäkseen ratsastamaan ratsastuskouluissa. Leikeissä mentiinkin aika paljon mielikuvituksella. Toki touhuun päästyäni aloin oikeasti oppimaankin jotain hevosista. Opin esimerkiksi rotuja, ratsastuslajeja, yksinkertaisia eleitä yms. Tuolloin ei kuitenkaan kiinnostanut niin paljon kaikki mahdollinen väreistä yms. joten edelleen nykypäivänäkin asiat ovat minulle aika epäselviä. Kiinnostus on kuitenkin kova, joten ehkä minäkin joku päivä aiheesta tiedän oikeasti jotakin.

Tuolloin myös mallien nimien lisäksi asuivat kaikki hevoset samassa tallissa. Tallilla oli omistajat, vakiratsastajat, työntekijät jne. Tallin nimenä oli Kaikenkarvaisten talli. Nykyään en koskaan nimeäisi tallia (tai oikein muutakaan) noin, mutta lapsen mielessä tuo oli aivan tosi hyvä nimi.  Toki koen edelleen olevani ihan lapsi ja koen näin varmaan vielä pitkään.

Luonnollisesti maatalouden ja mm. nautojen kiinnostaessa minua alkoi touhuun mukaan astumaan myös "maatilan eläimiä" niin naudoista aina sikoihin. Alkuun kuuluivat nämä eläimet omalle maatilalleen joka pyöri tallin ohella. Kuitenkin tuolloin leikin schleicheillä edelleen. Tämän takia koin erillisen tallin ja maatilan haastaviksi. Näin ollen yhdistin maatilan ja tallin. Tälle ei tainnut koskaan olla mitään järkevää selitystä (siis sille miksi maatila ja talli yhdistyivät yms.), mutta olihan kyse leikistä joten ei sillä ollut väliä. Hämärästi saatan muistella, että taisivat maatilan ja tallin omistaja mennä naimisiin joten nämä yhdistyivät. Aivan varma en tästä ole.

Tuon tilan nimi oli Kastevuoren tila, ja varmaan joku sen vieläkin muistaa. Kastevuoren tilalla oli valtavasti eläimiä ja lajikirjo oli myös laaja. Yhdelle tilalle mahtui tosiaan iso tallillinen hevosia. Tismalleen niitä tallirakennuksia oli oikeasti ainakin neljä, mutta pitihän jokaisella hevosella jonka omistin olla oma karsina. Tämän lisäksi tilalla oli lehmiä, koiria, kissoja, vuohia, kanoja, lampaita, kaneja ja sikoja. Ainakin. Jokaisella eläimellä nimi jonka ihan oikeasti muistin. Oikein mitään ei ollut kirjattuna ylös, ja esim eläimillä ei ollut koskaan luonteita. Tilan elämä oli hyvin seesteistä ja vaivatonta.

Tilan päärakennus, tilan kissat sekä penkillä Matti-niminen ihminen. Huomaa post-it lapulle kirjoitettu "hoitsulista" ja mm. aivan liian pieni kerrossänky nurkassa. Päärakennus oli vanhassa lundbyn nukkekodissa, joka nykyisellään on hävitetty.

 Tilalla oli valtavasti rakennuksia tallien lisäksi. Jokaista eläinlajia varten olivat omat rakennukset aitauksineen ja kaiken lisäksi oli tilalla päärakennus. Päärakennus oli tosiaan nukkekodissa. Päärakennuksessa taisi asua tilan kaikki omistajat vanhempineen ja tyyliin sukulaisineen. Päärakennuksen sisällä oli myös satulahuone. Koko päärakennus oli aivan hävettävän ruma, mutta niin olivat kaikki muutkin rakennukset. Noihin aikoihin ei mua oikeesti kiinnostanut realistisuus niin paljon koska kyse oli edelleen leikistä. Tärkeintä oli käytännöllisyys ja se, että tilalla oli kaikki tarvittava vesivessasta liukuoviin lampolassa. Kaivelin blogiin tungettuja kuvia rakennuksista, ne ovat ihan karseita. Älkää menettäkö järkeänne niitä katsoessanne.

Aivan looginenhan tuo satulahuone oli...

Tämä taisi olla jonkun makuuhuone ja samalla koirahuone :D

Koska vessa on tärkeä näyttää :D Mutta hei oikeesti katsokaa mitö taidetta toi suihku on

Leikin, että noi tammenterhot oli jotain hevospalloja joita tilan hevoset sai virikkeeksi aina välillä.

Keittiö, seinällä aivan upeita ruusukkeita

Päärakennus eli kirjahyllyssä, joten siellä oli tuommonen sivukujajuttu jossa säilytettiin kottikärryjä

Katsokaa hyvänen aika miten pieniä karsinoita...Ja ihailkaa arabin loimea :D

Tässä oli nuo aidatkin oikeasti hienot. Taitaa tämä mestariteos olla viimeisiä ellei peräti viimeinen rakennus jonka tein

Siinä Fiona schleichin vanhassa tallissa. En tiedä mitä tuo ihminen säätää tuon riimunnarun kanssa, aika vaaralliselta näyttää
Touhun ollessa vielä osittain leikkiä, mutta kuitenkin hiukan vakavoiduttuaan perustin SM:än. Blogin nimi oli alunperin niinkin karsea kuin "schleich-blogi" josta blogin osoitekin johtuu. Aina välillä mietin osoitetta vaihtavani, mutta pelkään ettei lukijat löydä tänne joten annan sitten tuon vain olla. Noihin aikoihin kokoelma koostui edelleen pelkistä schleicheistä, joten olihan tuo nimi sinänsä ihan looginen.

Blogin aloittaessani aloin oikeasti kuvaamaan malleja ja alkoi homma vakavoitumaan. Blogia selatessa saa jo aika hyvän kuvan kaikesta. Tykkäsin ottaa karseita kuvia schleicheistä ja edelleen minulla oli vain schleichejä. Blogin aloituksen jälkeen kuitenkin aloin vasta tajuamaan kunnolla mitä on mallailu ja aloin muunmuassa haaveilemaan omasta breyeristä. Ajattelin että joku päivä minulla on edes yksi traditional. Upsista, kuinkas kävikään, nyt tradeja on pari hyllyllistä. Edelleen vähän, mutta silti niitä on.

Viime vuoden puolella ostin vihdoin järkkärin ja kuvien laatu parani huomattavasti. Kivempaa kun saa paljon siedettävämpiä kuvia ja toisaalta voi itse paremmin yrittää kehittyä kuvaajana.

Yksi ensimmäisiä järkkärikuvia. Tämän jälkeen sitä oppikin sitten lisäämään ne vesileimat.


Kun käsiin sai jotain niinkin hienoa kuin breyerit, lähti into schleicheistä aika nopeasti pois.  Breyerit ovat nykyään se, mitä pääasiallisesti keräilen. Kun breyereitä oli hankittu parin vuoden ajan uskaltauduin tämän vuoden alussa tekemään ensimmäisen repainttini. Aina olin halunnut kustomoida yms. mutten koskaan uskaltanut, tai osannut hankkia materiaaleja. Afuze potki pyllylle ja kannusti hankkimaan ainekset ja yrittämään. Sitten syntyikin Abundiantus Fructum eli tutummin Abu.

Abu
Abun jälkeen syntyi Rain eli Black Rain. Pari koirarepaintia ja yksi kustomihevonen. Kustomin kuvia en ole näköjään vieläkään saanut editoitua... Huoh, pitää siihen päästä jossain vaiheessa. Lisäksi olen vihdoin onnistunut tekemään tosissaan myös varusteita. Tätä kun kirjoittaa niin tuleekin himo alkaa tekemään taas jotain varustetta.

Rain
Tangon oma riimu

Letspu mallina riimulle ja riimunanrulle, jotka menossa Afuzelle.
Nyt ollaankin sitten kai nykyhetkessä. Paljon mallailuun liittyvää on tapahtunut ja paljon voisin blogittaa. Ongelmana on vain ajan sekä energian puute. Ei jaksaisi tai ehtisi kuvata, editoida kuvia ja sitten blogittaa asioita. Eihän siinä, on ne opiskelut ja koirat etusijalla ja blogi sitten vasta varsinaisen mallailun itsensä jälkeen. Viimeaikoina sitäkään ole ihan niin paljon ehtinyt tehdä kuitenkaan.


Olisiko teillä jotain postaustoivetta? Blogitettavaa siis löytyy, mutta enemmän fiilistä olisi tämmöisiin erikoispostauksiin tai vastaaviin. Lisäksi vuosi vaihtuu pian joten sen takia on ainakin yksi postaus suunniteltu kyllä jo.

torstai 7. joulukuuta 2017

Kuka on oikea hevosmallailija?

Tai ihan vaan ajatuksia mallailusta. Semmoinen yltiöpyöreä teksti mallailusta. Silleen niinku jonkun itseään ihan oikeana mallarina pitävän näppäimistön kautta. Tai jotain sinne päin. Jos vaikka unohdetaan tällä kertaa se hieno ja särmäntarkka (ehehe, lukiolaiset ymmärtää) suomi ja keskitytään ihan vain ajatusten kulkuun näytölle?

Kerran kuulin väitteen, että pidän itseäni "true-hevosmallailijana" ja kyseinen kommentti (jossa muutenkin kirjoittaja taisi olla hyvin vihainen jostain syystä Pienoiskaviosta ja sen synnystä?) oli muutenkin pitkä ja syytti minua ja kanssamallariani muutenkin vähän kaikesta. No, kyseinen kommentti inspiroikin sitten kirjoittelemaan vaikka mitä blogi(e)n luonnoksiin. Kiitos anonyymille!

Meillä on Suomessa aika pienet piirit sellaisia mallareita jotka ihan oikeasti hankkivat muitakin kuin schleichejä, kustomoivat yms. Tai ainakaan kauhean moni ei ilmianna itseään. Somea seuratessa on tullut kohdattua varmaan satoja suomalaisia nuoria jotka keräilevät -ylläripylläri- schleichejä ja kuvaavat niitä. Olen nähnyt paljon huikean hienoja ja realistisia kuvia. Mutta, schleichit eivät minun mielestäni ole pienoismalleja. Vertaa vaikka schleichiä oikeaan hevoseen. Keskity. Etsi virheitä schleicheistä. Niitä on, ja niitä on paljon. Vieläkö schleichit ovat pienoismalleja? Niin.

Ja kun tämän sanoo ääneen, niin hei, heti joku on vetämässä palkoja nenään. On ihan ok keräillä schleichejä, ja jokainen saa tehdä mitä vain kunhan se ei ole laitonta jnejne. Mutta, jos haluat oikeasti omistaa realistisia malleja, niin suosittelen viemään rahasi kauas schleicheistä.

"Muttakun ne rusetit ja letit on söpöjä ja kivoja!" Eläimet ovat suurimman osan ajasta hiukan sotkuisia, eivät ne aina ole söpöjä tai ihania. Todellisuudessa hevonen on iso ja kunnioitettava eläin, ei mikään satuponi joka on maagisesti aina puhdas, käyttäytyy ihmisen haluamalla tavalla tms. Eikä mikään muukaan eläin. Villakoiratkaan eivät näytä kivoilta kuin korkeintaan tunnin trimmauksen jälkeen, muuten ne on kunnon sotkupekkoja (uskokaa tai älkää, tämä on totta).

Itse kaipaan pienoismalleihin niitäkin tilanteita, kun eläin päätti sotkea itsensä kuraan, tai kun se riehuu. Haluan sen ruman(kin) totuuden malleihin. Ei pelkkä söpöys ja ihanat pinkit rusetit (mainittakoon, ettei pinkkiä väriä tarvitse kammota ja vihata, pliis ei yksi väri ole niin kamala) ja kiltit ponit jotka seuraavat jokaista kovakätistä aloittelijaa täydellisesti ole se mitä haluan. Sitä haluan kaikkein vähiten.

Miksi pienoismalleissa (ja niissä leluissa aka schleicheissä) kuvataan aina vaan niitä kiiltokuvatilanteita? Täydellisen rotuleiman omaava eläin. Eläin joka käyttäytyy ihmisen haluamalla tavalla. Eläin joka on söpö ja kaunis. Eläin joka juuri on voittamassa kisat. Ihan oikeasti. Ei jokainen eläin voi olla se ihanne, ja kun on kyse elävästä olennosta ei se voi koskaan olla täydellinen. (Asiasta koirankasvattajan kokemusta, ehkä joka neljännen eläimen kanssa menee putkeen ja siltikin siinä on aina jotain jota jalostuksellisessa mielessä voisi muuttaa.) Eikö olisi realistisuutta tehdä se yksi ongelmakoira rähjäämässä, hevonen kieltämässä esteellä, eläin puremassa ihmistä joka käsitteli sitä väärin, koira kuraisen lenkin jälkeen, kissa tuhoamassa sohva.

Ylipäänsä ihmisillä on kummallinen ajattelutapa, että jos et pidä vaikka koiraa täydellisenä niin et rakastaisi sitä. Aina kaikesta pitää itseään syyttää ja huutaa perään, että "mutta tämä elukkahan on täydellinen!!". Miksi sen elukan tarvitsisi olla täydellinen? Haittaako se jos se ei ole täydellinen? Toki, se mikä eläin on täydellinen on vain ihmisten ajatusta ja oletusta, mutta kyllä jokainen saa ihan vapaasti todeta eläimellänsä olevan esim huono luonne tai sen olevan jotenkin muuten "virheellinen". Ei siitä tarvitse sotaa aloittaa.

Joo, tämä teksti ei vastaa otsikkoon. Se ei ollut tarkoituskaan. Ollaan sarkastisia ja kirjoitetaan mallarin ajatuksia, sitä mikä ärsyttää välillä tässä harrastuksessa. Unohdetaan joskus positiivisuus ja ihanteet sekä määritelmät ja kerrotaan mikä pännii. Minua pännii monikin asia, mutten niitä välttämättä julki ole kirjoittanut. Itse pyrin olemaan aina mahdollisimman kiltti ja mieluummin piirtelen kukkasia ihmisille kuin kerron totuuden. Mutta, joskus pitäisi jokaisen meistä oikeasti kirjoittaa fiiliksiään ulos.

Tiedätkö mikä pännii myös? Se, ettei Suomessa ole kunnollista mallailukulttuuria ja tämä harrastus on niin pientä. Haluan suomalaisia mallarituttuja, ja haluan nähdä suomalaisia kustomeita ja resineitä. Tavallaan itse en ollenkaan korosta kansalaisuutta tai maata, mutta nyt kerran kun täällä Suomen maaperällä on niin toivoisi että täältäkin löytyisi aktiivisia harrastajia. Ulkomaille en pienoismallien takia lähde.

Minua pännii moni asia, mutta olen hiljaa. Ehkä pitäisikin olla hiljaa, mutta avaan sanaisen arkkuni tämän kerran. Katsotaan mitä käy.
Deep Inside Screaming (breyer trad, marwari) pyllistää.





tiistai 5. joulukuuta 2017

Lohikäärmeitä part2

Heips!

Sitten tuleekin toinen osa lohikäärmeitä. Heitän nämä samalla myös deviantartiin...

Näistä neljä tosiaan eivät jääneet minulle, ja no, niillä jotka minulle jäivät ei ole niilläkään vielä nimiä. Pitää nämä omat tekeleet kaikkinensa tunkea kokoelma-sivulle.




Olisi pitänyt kuvata nämä jonkun kolikon kanssa ni kaikki näkisivät mittasuhteita. Vaikea näistä kuvista kertoa. Tämä oranssi tyyppi on ihan vaan vähän yli 2€ kokonen, tykästyin tämän kokoisiin.




Näille en muuten ole mitään sukupuolia miettinyt, mitään maskuulinisia tai feminiinisiä tunnusmerkkejä ei näille kuulu. En sitten tiedä tarvitsevatko nääkään mitään edes biologista sukupuolta. Voi olla, että päädyn semmoisia keksimään. Toisaalta esimerkiksi tämä ruskea ei minun silmään ole naaras eikä uros, joten ulkonäon perusteella se olisi varmaan sitten muunsukupuolinen :D Pitää nämäkin asiat miettiä näille. Värit eivät kuitenkaan kerro paljonkaan mistään sukupuolesta, koska pysyn kaukana stereotypioista värien suhteen. (Tästä alkaa tulla joku saarna...)


Tämä keltainen taitaa olla kaikista pienin tyyppi. Aika söpö tyyppi, eikä vain pienen koon takia.





Tässä oli ideana tehdä lohari joka ihmettelee jotain asiaa jossain ylhäällä. Se voisi myös vaikka kerjätä jotain (jos ajattelemme sitä koiramaisena olentona). Tarkoitus olikin saada joku aika söpö tyyppi. Jos saisin jonkun näistä elävänä ni se olisi varmaan tämä yksilö.

 




 Nämä kolme eivät sitten jääneet minulle. Yksi meni kaverilleni ja toiset siskoilleni.



Tämä mustavalkomarmori on aika kiva kanssa. Sen kanssa keskityin siihen että sain silmien mustuaiset katsomaan tiettyyn suuntaan. Yleensä annan näiden mustuaisten mennä just sinne minne menevät, mutta tämän kanssa tein poikkuksen.

Näitä voisi taas tehdä lisää kunhan ehtii. Viime viikon olen ollut kipeä, joten en ole oikein mitään tehnyt. Blogitettavaa kyllä löytyy, muttei kuvia blogitettavista tai aikaa kuvia käsitellä. Josko yrittäis nyt kirjoittaa jotain vakavampaa tekstiä seuraavaksi niin ei menis koko blogi pelkän kokoelman kuvien laitteluksi. 

Riskaabeli Roselda

Heips! Tässä postauksessa viimeisimpänä (öö varmaan yli kuukausi sitten??) valmistunut repaint. Tämän tein pigmenteillä ja kuvasin lähes kok...