Modelliversumeilua

Koska ollaan näistä Afuzen kanssa viimeaikoina keskusteltu ja minäkin olen todella innostunut, niin tänään vuorossa syvempää pohdintaa modelliversumeista. En vielä tiedä tekstin punaista lankaa, joten saa nähdä mitä tästäkin nyt sitten tulee. Kuten olen blogissa kertonut, niin modelliversumini luominen on saanut todella vauhtia tässä viime aikoina. Ostin nukkeja, suunnittelen traditional-tallia ja kaikki tiedot malleilleni alkavat olla laajempia yms. Yhtäkkiä olen löytänyt todella tämän puolen harrastuksesta ja ihastunut siihen.

Modelliversumi lähtee yhtä helposti käsistä kuin Tango lähtee kohta Orvon käsistä!

Modelliversumi on siis pienoismallimaailma, modelliversumeita voi olla ihmisellä useita, sille ei ole mitään rajaa. Eikä toisaalta yhden modelliversumin laajudellekaan. Toki järkevää on, että modelliversumilla on aina tietty määrätty skaala. Omallani se on traditional eli 1:9. Skaalan valintaan voinee liittyä monenlaisia perusteita. Joillakin harrastajista ei tosiaan ole kuin yhtä skaalaa kokoelmissaan, se helpottaa varmasti skaalan valintaa. Heh. Mutta, entäs sitten me jotka yritämme saada mahdollisimman laajan skaalavalikoiman tai joille se on käynyt ihan vaan vahingossa?

Tämä oli blogissa jo kaksi postausta sitten, mutta näyttää melko hyvin mielestäni sitä, miksi skaala tulee valita. Eri skaalat eivät oikein toimi keskenään...

Noh, omalla kohdallani modelliversumi vain alkoi itsestään syntymään juuri traditional-skaalaan. Traditional on skaala, jossa minulla on ehdottomasti eniten sellaisia hevosia joille oikeasti syntyy herkästi persoona. Se vaatii mallilta ilmeitä, yksilöllisyyttä ja aitoutta. Eli sellaisia asioita, jotka yleensäkin paljastavat kyseessä olevan pienoismalli ja/tai oikeasti laadukas pienoismalli. Schleichit (joita en pienoismalleiksi nykyisellään laske) ovat liian tylsiä, muita parempia merkkejä skaalaan 1:22-24 minulta ei löydy tarpeeksi (luomaan kunnollista modelliversumia). Stablemates (1:32) on suosikkiskaalani traditionalin rinnalla, ja toistaiseksi suosikkini myös maalata. Mutta, skaala on niin pieni, että en osaa tehdä sille varusteita yms ainakaan vielä. Siten se oli poissa laskuista. Classic (1:12) on skaala jota en kovinkaan montaa omista, ja vaikka skaalasta pidän ja siitä erityisesti minua miellyttävät mallit hankin niin sitä en mitenkään erityisesti keräile.

Oli siis luonnollista, että skaalaksi valikoitui traditional. Hevosille syntyi persoonaa luonnostaan, kuten kuuluu. Minä en halua viettää tunteja miettien että millainen tämä nyt voisi olla. Hevosilla oli yhtäkkiä luonteet, lempinimet, omat värit jne. Mielessäni näin myös Orvon, ja sittenhän Orvo piti hankkia. Siitä kaikki sitten vähän lähti ja on leviämässä käsiin nyt hyvällä mallilla laajentumassa. En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani jostakin mallailuun liittyvästä. Ja nyt voisin vain päivät pitkät pohtia modelliversumiani ja keskustella aiheesta kanssamallarien ja vähän muidenkin kanssa.

En osaa sanoa mitään selkeää kaavaa modelliversumin luomiseen. Se vain luo itsensä. Mutta, skaalan jälkeen olennaista voisi olla miettiä esimerkiksi mihin modelliversumi sijoittuu. Onko se Suomessa? Jossain muualla? Tapahtuuko se nyt, nykyajassa vai sijoittuuko vaikka historiaan? Itse olen ollut niinkin tylsä, että modelliversumini sijoittuu ihan Suomeen ja nykyaikaan. Mallini elävät samaa päivää ja aikaa kuin minäkin. Koen sen itselleni luonnolliseksi ja helpoksi. Mutta, rajoja sille millaiseksi modelliversuminsa luo ei oikeastaan ole. Voihan sitä vaikka kehitellä täysin omanlaisensa yhteiskunnan lakeineen ja normeineen (jota ainakin jollain asteella Afuze tietääkseni onkin tehnyt).

Jokainen malli tarvitsee yhtäkkiä todella omat varusteensa, onneksi monelle olen jo sellaisia tehnyt tai saanut Afuzelta.

Modelliversumeilu on erittäin hauska osa harrastusta. Täytyy sanoa harrastukseni kaikkinensa saaneen lisäpotkua tästä. Yhtäkkiä on syitä tehdä ja hankkia sitä ja tätä. Paavon hevonen tarvitsisi lännenvarusteet, modelliversumini tarvitsisi aaseja jne. Minun pitäisi kuvata modelliversumia, kirjoittaa sitä, blogiin haluaisi pohtia aihetta vähän joka suunnasta. Koen tämän kaiken kuitenkin vain positiiviseksi, harrastamiseen on siis löytynyt uusi ulottuvuus ja se kannustaa jatkamaan.

Tiedättekö mikä on erinomaista kaiken muun lisäksi modelliversumissa? No se kun sitä pitää tekstittää! Rakastan kirjoittamista, ja tässähän sitä pääsee tarinoimaan. Tarinat vaan tapaavat mielessäni kasvaa niin, että yhtäkkiä sitä tarvitsisi esimerkiksi kymmenen hevosmallia lisää... Petollista osaltaan. Samalla jokaisen mallihankinnan miettii modelliversumin kautta. Sopiiko tämä modelliversumiini? Olisiko siellä enemmän tarvetta erilaiselle mallille? Kuka tämän hevosen omistaisi ja mitä sen kanssa tekisi?

Suosittelen kaikkia lämpimästi luomaan modelliversumia! Tämä on sellainen osa harrastusta jonka suhteen ihmettelen, että miksi en ole lähtenyt tähän kunnolla aiemmin. Orvon talli on puuttunut elämästäni niin pitkään, ja nyt se on erittäin iso osa sitä. Ja modelliversumi ei ole leikkiä sellaisena, kuin se lapsilla käsitetään. Tätä voisi verrata osaltaan esimerkiksi mallinäyttelyiden performance-osuuteen. Takana on vain yleensä paljon pidempi tarina ja tarina myös jatkuu pidempään (ikuisesti?). Yhtälailla kuin performancessa, niin tässäkin voi miettiä paljon esimerkiksi hevosten käyttäytymistä, keskittyä varusteisiin ja kokonaiskuvaan.

Orvo pitää Mimosalle ratsastustuntia Sinkun selässä.

Modelliversumiaan voi nimittäin kuvata. Mahdollisimman realistisen kuvan saaminen menee ehkä jopa pidemmälle kuin performance-näyttelyosallistumiset. Näiden kohtausten kuvaaminen ainakin täällä Suomessa onkin ehkä lähimpänä mitä voimme päästä performancea. Meillä kun ei ole livenäyttelyitä, mutta tässäkin pääsee vaikka blogin kautta jakamaan hyvin luomiaan kohtauksia!

Kannattaa siis muuttaa elämäänsä parempaan päin ja aloittaa oman modelliversumin kehittäminen!