lauantai 6. kesäkuuta 2020

Sinulla(kin) on näppärät sormet

Minua ärsyttää ihmisissä eräs asia valtavasti. Se, kun kitistään ettei osata, mutta ei tehdä asialle mitään. Yleisesti kaikenlainen valitus siitä, kuinka toiset ovat etuoikeutettuja ja niin edelleen pistää korvaani. Faktahan on se, että vaikka jollakin olisi paremmat lähtökohdat johonkin kuin sinulla, niin tilanne ei valittamalla muutu. Ilmiö näkyy mallailuun liittyen kommenteina näppäriin sormiin. Ette tiedäkään, kuinka usein sitä saa kuulla mallarina että omistaa näppärät sormet. Se kommentti tulee välillä niin kanssamallareilta, mutta myös harrastuksen ulkopuolisilta.

Totuus ei kuitenkaan ole, että kenelläkään meistä olisi varsinaisesti enemmän sorminäppäryyttä kuin toisilla. Toisilla meistä on vain enemmän yritystä ja opettelua takana. Oletteko kuulleet sanonnan "mestari on epäonnistunut useammin kuin aloittelija on edes yrittänyt"? Tiesittekö, että kukaan meistä ei synny kustomointitaidon kanssa? Kukaan meistä ei automaattisesti osaa tehdä realistisia varusteita tai muuta mallailuun liittyvää. Kaikki on yrityksen ja harjoittelun tulosta.

Jokainen on joskus aloittanut

Ja jokainen meistä myös kehittyy

Minulla on sellainen mentaliteetti, että asioita ei opi yrittämättä. Mitään ei saa ilmaiseksi. Siksi jaksankin yrittää aina uudestaan ja uudestaan vaikka kuinka monta kertaa epäonnistuisin. Tämä onkin ainoa tie onnistumiseen ja oppimiseen. Äitini sanoo aina jos epäonnistun jossakin, että oppirahat on maksettava. Hän ei puhu epäonnistumisista tai virheistä vaan käyttää aina jopa positiivisen kaiun omaavaa sanaa oppirahat. Voin sanoa, että tämä on luonut minulle erittäin avoimen suhtautumisen yrittämiseen. En pelkää epäonnistumisia turhaan, vaan keskityn tavoitteisiini.

Olit siis kuka tahansa voit oppia kustomoimaan ja tekemään varusteita skaalaan kuin skaalaan. Usein tunnutaan ajattelevan, että mitä pienempi sen vaikeampi. Mutta itse olen esimerkki siitä, kuinka tämä ei aina päde. Nimittäin little bit on skaala jonka kanssa tunnen olevani vähän pulassa, mutta samaan aikaan stablemates tuntuu helpolta. Koko ei siis kulje käsi kädessä helppouden kanssa. Kyse on harjoittelusta ja yrittämisestä.


Jos haluat tulla hyväksi, mutta et epäonnistumisen pelossa koskaan aloitakaan niin et koskaan tule hyväksi. Se on tosielämän fakta, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Siksi minä haastan itseäni ja teen töitä joiden haastavuus väsyttää jo etukäteen. Tästä toki tulee mieleen keskustelumme Afuzen kanssa siitä, kuinka joskus pitää itseluottamuksen takia tehdä helppoja töitä. Välillä on hyvä heittää aivot narikkaan ja tehdä sellaista, jonka varmasti osaa. Se tuo satavarmasti onnistumisen tunnetta. 

Mutta, ei tule tuudittautua vain helppoon ja sellaiseen jonka osaa. Asioilla pitää olla tasapaino, kultainen keskitie. Se on mielestäni ainoa järkevä tapa toimia ja siihen tulee pyrkiä. Älä siis tee vain itsellesi liian vaikeita töitä, se vain syö halua tehdä. Mutta älä jumitu vain siihen minkä osaat. Keskity itsesi kehittämiseen, mutta huolehdi innon ruokkimisesta. Jokainen onnistuminen lisää todennäköisesti haluasi tehdä uutta. Ja vain tekemällä voi kehittyä.

Ja jos joku kehtaakaan väittää omaavansa liian isot tai kömpelöt sormet mallailuun niin toivon, että viimeistään tämä teksti herättää hänet todellisuuteen. Mallailu ei vaadi pieniä sormia. Itse en omaa kovinkaan pieniä käsiäni jos minulta kysytään. Sille hetkelle, jolloin sormet eivät riitä on keksitty ratkaisu. Nimittäin työvälineet! Itse puen pinsettien kanssa varusteet pienoismalleilleni, massailussa on käytössä omat välineensä ja maalaaminenkin hoidetaan siveltimillä. On siis aivan valetta, että jollakulla ei riittäisi sormet mallailuun. 

Muutamia työvälineitä, joita ilman en enää pärjäisi.

Poistukaa siis mukavuusalueeltanne. Älkää valehdelko itsellenne, ettette jotakin osaisi. Jokainen osaa, jos vain haluaa. Ja usein tällaisissa asioissa mitataankin se, kiinnostaako yksilöä asia tarpeeksi. Silloin kun se kiinnostaa, on pakko vain alkaa tekemään ja lopettaa marmatus siitä kuinka ei osaa. Muistakaa, että jokainen jota katsotte ylöspäin on joskus ollut täysin osaamaton siinä missä on nyt erittäinkin osaava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hengissä ollaan

 Mitä tänä hiljaisuuden aikana olen puuhaillut? No, vähän kaikkea. Rakastan syksyä ja talvea, vihdoin on pimeää ja sääkin on inhimillinen. N...