Varhaiskaali

Viime viikolla valmistui uusin kustomini. Sarjassaan toinen sellainen. Tämä ori oli kuitenkin tekeillä yli vuoden, en edes muista kauan se seisoi uhrihyllyssäni keskeneräisenä. Hiljan kuitenkin totesin, että haluan sen valmiiksi. Ensin sille piti vanhojen muotoiluiden lisäksi lisätä otsatukka, joka kävikin reippaasti. Sen jälkeen pohjamaalasin oriin, ja meinasin välillä menettää uskoni. Pohjamaalaaminen ei ole selkeästi juttuni. Pohjamaalaan akryyleilla, ja tämä on varmaan aika hyvä osoitus siitä MIKSI en maalaa kokonaisia hevosia akryyleillä.

Mitä tähän malliin on siis uponnut? No, ensinnäkin jovin massaa. Käytän toistaiseksi jovia muotoiluun, mutta haaveilen apoxiesta. Kyseinen aines tuntuu vain olevan mahdottomuus saada Suomesta, sillä olen löytänyt sitä tähän mennessä yhdestä firmasta jota en halua tukea. Metsästys siis jatkuu! Maalaus on hoidettu ensisijaisesti pigmenttipölyillä (suosin Kymin palokärjen pigmenttejä mm. kotimaisuuden takia) jotka on kiinnitetty fiksatiivilla. Sukat, lärvimerkit, silmät, harja sekä häntä on akryyleillä maalattu. Lisäksi papurikkokuvioinnissa oli käytössä akryylit. Kaviot on väritetty akvarellikynillä ja lakattu päälle vallejolla. 

Alunperin tämä oli scheichin hannover-ori, ostin silloin kaksi jotta toinen sai jäädä alkuperäiseen kuntoonsa. Siitä kuva yllä. Muotoilin kaulaan lisää paksuutta sekä päähän kanssa massaa. Harjasta tein hiukan runsaamman ja kuten jo todettua uuden otsatukan. Muuta en tällä kertaa muuntanut alkuperäisestä. Tarkoituksena oli maalata tummanpunarautias, mutta tästä tuli vahingossa hopearuunikko. No ei kai siinä sitten, kai malli päätti että tämä on sen oma väri.

Tämän kanssa halusin haastaa itseäni maalauksessa. Ensimmäistä kertaa maalasin papurikkoa, lisäksi tämä nyt ei ole ruunikko, joka on suosikkivärini maalata. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen, mutta pitänee jossain vaiheessa oikeasti toteuttaa se tummanpunarautias suokki. Lisähaastetta loi tämä skaala, little bit (1:24) on mielestäni huomattavasti haastavampi skaala maalata kuin stablemates (1:32). Onneksi tekeillä on myös yksi stablemates-skaalalainen...

Olennaista on varmaan kertoa myös orin nimi. Se on Varhaiskaali. Eli Kaali. Minulla on pitkä lista nimiä englanniksi, mutta ei suomeksi. Ja suomenhevonen tietenkin tarvitsee nimen suomeksi. Istuin pentutarhassa hoitamassa pentuja ja mietin minkä ihmeen nimen antaisin tälle. Edessäni lattialla oli pissasanomalehti, ja siinä auki jonkun ruokakaupan mainos. Varhaiskaalit olivat alessa, mietin että "hitto kun en keksi tälle nimeä, nimeän sen kohta Varhaiskaaliksi". Ja kun sitten en mitään järkevääkään keksinyt niin sai tämä pitää tuon sitten nimenään. Että niin, silleen miun malleja nimetään. Pissalehden mukaan...

Afuze käski blogittaa välivaiheita, joita puhelimella hänelle kuvasin. Mutta, en kyllä kestä laittaa tänne niin laaduttomia kuvia kuin puhelimellani saa. Jostain syystä en oikein osaa kuvata välivaiheita tehdessäni, aina ei siis ole esim. kamera esillä. Lisäksi tämä on nyt ollut kesken niin kauan, että varmaan jotain alkuvaiheen kuvia ei enää löytyisikään mistään. Joten saatte tyytyä vain kuviin valmiista hevosesta sekä kuvaan uhrista, jollaisesta tämä syntyi. Kuvassa oleva schleich ei ole se samainen josta tämä on syntynyt. Se on kaksoiskappale.

 Ja sitten yksityiskohtakuviin. Ilme tällä on minun silmään aika tuomitseva jopa, jos skaala olisi traditional niin olisi tällä aikamoinen persoona modelliversumissani. Haluaisin kovasti kustomoida sitäkin skaalaa, mutta yllättäen uhrit maksaisivat enemmän kuin budjettini on näillä taidoilla. Jostain syystä sitä ei halua kalliita malleja pistää uhriksi ennen kuin oma osaaminen on tarpeeksi suurta.

Tätä postausta kirjoittaessani tuli esiin keskusteluista Afuzen kanssa schleichien laatu. Kuinka puoliveristä esittävästä saa näin pienellä vaivalla ihan uskottavan suomenhevosen?! Minä nimittäin ku päätin, että teen suokkikustomin mietin että mistäköhän löydän uhrin joka ei liikaa vaatisi. No ei se ollutkaan vaikeaa ja selvisin jopa vähemmällä kuin alkuun ajattelin.

Turvan vaaleanpunainen on tehty pigmenteillä valkoisen akryylin päälle. Punertavaa ruskeaa (sepia), fiksatiivia, ohut kerros valkoista, fiksatiivia, ja toista valkoinen kerros kunnes olet tyytyväinen. Kavioissa taasen on käytetty mustaa, harmaata, keltaista, tumma ruskeaa sekä vaaleaa ruskeaa. Akryylikynillä ei tarvitse tehdä kovinkaan voimakasta väritystä jotta lakkaa lisätessä kaviot näyttävät tuolta. Ja nyt kun väreistä puhutaan niin papurikkokuviointia aloin ensin tekemään akryylikynillä niitäkin. Akryylikynä kuitenkin rikkoi fiksatun pigmenttipinnan, joten vaihdoin kiireesti akryylimaaleihin. Värinä kirkas keltainen ohentamattomana, ohuella siveltimellä jotain tähtien kaltaista. Sen jälkeen pigmenttejä useassa värissä, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen.

Pigmentit olen todella todennut minu nmaalausaineekseni, aivan uskomattoman loogisia ja mukavia käyttää minusta. Toki näin korona-aikaan olen suojavarusteistani saanut nauruja. Kuljen pihan ja huoneeni väliä hengityssuoja naamalla ja lateksihanska kädessä... Turvatoimista eri mallailutekniikoissa on tulossa postausta jossain vaiheessa! Muutoinkin mietin, että jotain omia huomioitani pigmenttien käytöstä voisin kirjata tänne. Tai sitten Piekaan jos en tänne.