torstai 5. tammikuuta 2017

Varusteita

Heipsan! Olen vuosien varrella tehnyt ison kasan varusteita ja tänään ajattelin niitä esitellä. Kaikkia en muistanut kuvata, tai niistä ei ole blogin historiassa kuvia joten niitä saatte nähdä ehkä joskus.
Iski hirveä varusteentekohimo ja tämän päivän tulen muuten varmaan viettämään varusteita tehden :D
Tässä kuvassa näkyy vikellyssetti jonka joskus miljoona vuotta sitten tein. Yhtään aidon näköinen tämä ei ole, mutta olen ylpeä tuosta vikellysvyöstä... Sen teko oli hermoja raastavaa. Tämä siis niitä aikoja kun varusteiden aitous jne ei ollut niin tärkeää ja vielä leikin schleicheillä tai lähinnä otin tällaisia erilaisia kuvia (vastaavan näköisiä uusia kuvia tulette tuskin koskaan näkemään). Huomautan vielä, että tämä setti on täysin tehty tyyliin "haluan tehdä nyt jotain" ja sitten olen kaivanut laatikoitani ja kerännyt eri materiaaleja joita voisi käyttää.
 Tältä näyttää kun, minä teen varusteita (tai ennen sitä. Sen aikana ja jälkikäteen on mun pöytäni aivan räjähtänyt). Alla näkyy paremmin noi "laatikot".
 Vasemmalta oikealle: pitkä riimunnaru, ainoat breyereille tekemäni suitset, ensimmäinen riimuni breyerille, ensimmäinen kunnon riimuni koskaan kokoa schleich (on kuitenkin liian kireä, joten käyttökelvoton), toinen tekemäni riimu breyerille, lyhyt riimunnaru.
Noissa laatikoissa kuvan yläreunassa ovat kaikki pienoismalleille tarkoitetut materiaalit, osaa voi käyttää muuhunkin, mutta tässä ne mitkä otan esiin pienoismallijuttuja varten. Vasemmalta oikealle: kuumaliimapuikot, pienet metalliosat, ohuet nauhat, välineitä, lisää ohuita nauhoja sekä ketjuja ja koristeita.
 Suitset, mallina RCH Ventarrones.
 Suitset esittävät kuolaimellisia. Turvan alapuolelta menevä ja  niskalenkki avautuvat. Muut ovat kiinteitä esteettisyyden ja käyttöhelppouden takia.
 Otsapanta koostuu helmistä.
 Ensimmäinen breyereille tekemäni loimi. Se on aivan liian jäykkä ja iso, mutta ehkä joku päivä opin tekemään parempia :D
 Ensimmäinen breyereille tekmäni riimu. Poskiremmit (oikeasti en tiedä näitä termejä...) ovat aivan liian pitkät. Alhaalta unohtui sellainen rinkula josta saisi riimunnarun kiinni...
Ja sitten toinen breyereille tekemäni riimu. Mallina marwari. Tämä on jo parempi kuin edellinen, mutta paljon muutoksia tämäkin kaipaa. Ehkä joku päivä opin tekemään aidonlaisia varusteita. Tähän tietty vaadittaisiin parempaa ymmärrystä hevosten varusteista, mutta ehkä mä joku päivä opin. Olisi kiva löytää joku kirja joka kertoisi pelkästään hevosten varusteista, ostaisin sen heti (oikeesti tarviin kyseisenlaista kirjaa.
Ja tässä postauksessa näkyy vähän breyereitä, niitä on pyydetty täällä blogissa enemmän näyttämään. 

Oletko sinä tehnyt pienoismalleille varusteita? Mitä parannettavaa minun tekemissäni varusteissa olisi? (Ja jos joku tietää jonkun sivun tms jossa kerrotaan hevosten varusteista niin otan vinkkejä vastaan!)

13 kommenttia:

  1. Aaaa, lisää rytkypostauksia vaan tulemaan. :) Miu on jo kauan pitäny julkasta nimenomaan varusteentekoon liittyviä tekstejä ja tutoriaaleja, mutta pelkään että olen liian kriittinen ihmisiä kohtaan niiden perusteella. Enkkublogiin olen tehnytkin jo jotain luonnosta riimujen osien mitoista, pitäisi ehkä suomentaa joskus...

    Kirjavinkkiä minulla on antaa: Hevosen varusteet, kirj. Carolyn Henderson. Sen verran tuore kirja että mukana on myös nykyaikasia kamoja, jos semmosiakin haluaa tehdä. Äsken ku vilkasin niin en kyllä löytänyt siitä juttua riimuista (kai riimu on sitten niin normaali varuste ettei sitä ole kirjaan jaksettu lisätä? Outoa, koska kyllähän riimunkin pitää olla sopiva jne.), mutta muutoin näyttäs ihan hyvältä opukselta. Myös se linkkaamani Braymere Custom Saddlery -blogi on vallan täydellinen juurikin hevosmallikamoja ajatellen.

    Tykkään noista suitsista paljon, materiaalikin on tuttua (tein tuosta itse ensimmäiset hevosmallikamani ikinä) ja sopii tähän harrastukseen hyvin. Kritiikkinä sanoisin, että kannattaa tehdä kuolaimille ja turpikselle erilliset poskiremmit (että saa turpiksen kyllin ylös eikä sen ja kuolainrenkaan tarvitse vaikuttaa toistensa sijaintiin). Toimivat soljet kannattaa tehdä, tärkeintä niiden kanssa on lähinä se helppo säädettävyys (koska 'kuvauskäyttöön' tulevan ei tarvitse suoranaisesti kestää käyttöä). Remmeistä saa hyvin säädettävät jättämällä remminpäät turhan pitkiksi ennen pukemista, ne voi lyhentää sopiviksi sitten kun niitä ensimmäisen kerran jollekin sovitetaan. Pitää vaan muistaa ettei lyhennä liikaa, ettei mene hankalaksi (jättää vaikka sentin pari säätövaraa). Arvostan paljon niitä jotka jaksavat äheltää poskiremmeihin solkikiinnitykset kuolainta varten, itse korvaan ne vaan koukuilla. :D

    Liimana käytän Casco Universal Kraftia, yleisliimaa joka on tarkoitettu just mm. nahan liimaamiseen. Kuumaliimaa en suosittele, sotkee ja on epätarkkaa. Liimausapuna käytän grillitikunpätkiä.

    Noissa riimuissa on yleisiä virheitä, eli just ylipitkät poskiremmit ja ahtaat turpikset. Poskiremmin pitää olla valmiina suunnilleen korvanjuuresta poskiluuhun pitkä, ja turparemmin kannattaa olla selkeästi löysä (tai säädettävissä soljella). Muutoin noissa on kaikki sinänsä hyvin, soljet näyttää hyviltä ja oikeaoppisesti tehdyiltä. Renkaatkin ovat oikean kokoiset.
    (Ideaalitilanteessahan turpahihna on hiukan nenäluun yläpuolella, eli jossakin tuon poskiluun ja suupielen välillä.)

    Tulipas taas pitkä kommentti. 8I Mutta jos tästä (kaunistelemattomasta kritiikistä) on apua niin jees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Eikun mitä pirua selitin, poskiremmeistä... Ei korvanjuuresta vaan vaikka LEUKANIVELESTÄ poskiluuhun pitkä!)

      Poista
    2. Kiitos! Pittäkin pistää tuo kirja ostoslistalle (tosin ennen sitä kyllä hankin niitä maaleja yms. ;).
      Nahkaa olis suunnitelmissa alkaa leikkaamaan itse (ainakin tekonahkaa löytyy kaapista keppihevosajoilta jääneenä). Kuumaliima ei ole paras vaihtoehto, mutta oon käyttäny sitä, koska kuitenkin sitä multa löytyy ja on "helppo" käyttää (siis sitä pyssyä). Käy kalliiksi kun käy läpi mitä kaikkea mun nyt pitääkään tätä harrastusta varten hankkia... :D
      Suunnitelmissa on ollut jo pitkään hankkia tämmöinen (https://www.sinelli.fi/sinelli/tuotteet/223215) väline, kun en tunnu millään saavan tarpeeksi pieniä renkaita schleichien varusteisiin.
      Tein tämän postauksen teon jälkeen kaksi riimua lisää, ja näin niissä jo kehitystä (mutta, ei sitä opi kuin tekemällä, eli lisää on tulossa).
      Ja noi suitset miellyttää kyllä itseäni, materiaali ei ihan iske, ja paljon virheitä on, mutta ainakin näen ne ;)
      Ja kiitos tästä kritiikistä!

      Poista
    3. Ja se kirja on vain yksi monista hyvistä... B) Hehe, niitä alkaa löytymään pikkuhiljaa ku ehtii ja tulee vahingossa vastaan.

      Keinonahka lienee ihan OK, iteläki jotain semmosta on, mutta oikea nahka on kestävintä joten jos sitä saat käsiis niin jees.

      Täh, rengastyökalu?! En ees tiedä mitä kaikkee nykysi on olemassa, luulin että renkaat tehää vaan pienillä pyöröpihdeillä vääntämällä! :'D En ees tiedä miten tuo laite toimii (ei mitään havainnollistavaa tekstiä tuossa tuotesivulla), vissiin tekee reiän tai lanka pujotetaan jonnekki tms? Miu molemmissa pyöröpihdeissä saa kyllä aikaseks alle millin kokosia renkaita, ainoa ongelma voi olla vaan se että rautalanka käy liian paksuksi pienille mittakaavoille (pitää saalistaa jotain ohuempaa kai). Muutoin kyllä nimenomaan koruroina sopii tähän pienoismalliharrastukseen erittäin hyvin. Pihdit varsinkin, tosin isot katkasupihit (ilmeisesti raksakäyttöön suunnitellut) on miula paksun rautalangan leikkaamiseen (silvon niillä myös Schleichejä ennen massailua, ihan järjettömän HAUSKAA!).

      Onneks näitä romuja voi ostaa tärkeysjärjestyksessä sen mukaan mihin on sillä hetkellä varaa, riippuen siitä, mitä haluaa ehdottomasti seuraavaksi tehdä. Ku ostaa ison paketin massaa (tai pari), paketin maaleja, siveltimiä ja vaikka rullallisen rautalankaa, liimatörpön ja pihit ni sillä pärjää suht hyvin. Huomasin kerran että itselläni on ehkä laatikollinen pihtejä nyt, osan saanu lahjaks ja osan ostanu ite.

      Jään odottamaan miltä tuoreemmat riimut näyttääpi. :) Tosiaan tekemällä oppii, osa nopeammin ja osa hitaammin, jokainen kuitenkin kehittyy jotain tahtia. Eikä sitä itse edes huomaa... Kritiikin antaminen on ehkä parasta, koska sen tarkotus on helpata toisia kehittymään ja pääsemään nopeammin eroon mokista. Kaikki ei sitä osaa antaa eikä kaikki sitä halua, mutta jos haluaa ja sietää niin tuloksista tulee varmasti parempia.

      Poista
    4. Keinonahkaa oon pääasiassa ajatellu, aitoa käsiini varmasti saan, mutta ongelmana on se, että aito nahka alkaa jo melkein sotimaan mun arvomaailmani kanssa. (Tosin hiukan tekopyhää on, kun en vielä ole kasvissyöjä [en halua vaatia mun äidiltäni sitä, kävisi kalliiksi jnejne], mutta jatkuvatsi yritän valinnoillani vaikuttaa)

      Rengastyökalussa ideana on lähinnä se, että sen ympärille voi sitä rautalankaa kierittää eli käytännössä se on vain hieno ja kallis väline jota ilmankin varmaan selviäisi. Mutta, siinä tulee just oikeet millimäärät ja saa tehtyä just sen kokosta kun haluaa.
      Mulla rupes häviämään mun arkuus kustomointia varten kun mietin keppihevosia. Ensimmäinen kepukkani on aivan karmea, mutta hyvin nopeasti niiden teossa kehityin, ja se saa mut uskomaan, että kyllä mä kustomoinninkin opin.
      Ja loppujen lopuksi on kivaa, kun kaikki mahdolliset härpäkkeet sitä touhua varten ja voi oikein hifistellä (tyyliin, omat pihdit eri materiaaleille tms) :D
      Mä tosiaan niin vähän oikeasti hevosista tiedän ja ymmärrän, että tällä saralla kritiikki on aina vaan plussaa!

      Poista
    5. En miekää ole kasvissyöjä, vaikka en tykkääkään siitä miten lihaa yleisesti tuotetaan. (Järkevintä olisi hankkia sitä metsästämällä...) Mutta en myöskään käsitä miten jotku olettaa että ihminen ei muka "ole lihansyöjä"; en ala enempää pulisemaan tästä (mielenkiinnon vuoksi vaan) ettei lähde lapasesta. Mutta mitä luomumpi ja lähiruuampi, sen parempi. Edes niin.

      Kuulostaa perfektionistin työvälineeltä. :'D Mie silti pysyn pelkissä pihdeissä...
      Miula taas ei keppareista ole mitään ymmärrystä... Arvostan sitä käsityöpuolta joka niihin uhraantuu, mie en tajua ompelemisesta pätkän vertaa, ja olen hiukka kade niille jotka tekee sitä yhtä hulluna ku mie näitä kovien materiaalien töitä. (Melkein unelmoin että laittasin jonku tekemään nukeilleni hynttyyt puolestani.)

      Tuo on ihan järkevää että on eri kamat eri juttuihin, vaikka se oliski vaan sitä että on eri pihit kustomien tuhoamiseen ja sitten taas erit varusteentekoon. Kustomoidessa voi ne kamppeet kuitenki sotkeentua, ja ainakaan mie en halua että pienet pyöröpihit (joilla teen niitä renkaita) olis ihan massa- ja maalituhrussa kun tarvitsen niitä nahkaremmien pujotteluun solkien läpi... Mistä tulee taas mieleen, että jälleen yksi syy käydä kaupungilla on ostaa ainakin yhdet uudet pinsetit.
      Yks hyvä esimerkki tästä on kyllä maalaaminen ja siveltimet. kokemuksesta voin sanoa että kannattaa pitää eri tekniikoille erilliset siveltimet; jos maalat jotakin vedenkestävällä musteella ja käytät myöhemmin samaa sivellintä vesivärityöhön, saattaa siveltimestä irtoilla musteenmurusia vesiväriin. Hirveän "kivaa"... Toisaalta taas, joskus sain harittavan siveltimen terhakammaksi, kun käytin sitä akryylimaalaamiseen ennen vesivärikäyttöä. Muistaa vaan pestä huolella ja säilyttää oikein. Pysyn tästä järjestelystä selvillä teippaamalla jokaisen siveltimen karvattomaan päähän palan maalarinteippiä ja kirjaamalla siihen esim. siveltimen nimen ja käyttötarkoituksen. Myös lyijytäytekynilläni on omat hommansa, on omat luonnoksia ja omat viimeistelyä varten, ja varjostamisellekin niinikään.

      Miule on nää hevosjutut noussu päähän kauan sitten, sillälailla että on ihan kiva jos voin purkaa tätä johonkin älylliseenkin joskus (ts. avittaa immeisiä näissä taidejutskissa enkä vaan hörhöä yksikseni pohtimassa, miksi). Ja varusteet on kustomoinnin ohella se toinen juttu, johon pienoishevostelussani keskityn.

      Poista
    6. Sinänsä mua huvittaa, että aion lähteä opiskelemaan maataloutta ja ehkä omistaa esim. lihakarjaakin, mutta aion ryhtyä kasvissyöjäksi :DD
      Mun eka keppari oli ihan järkyttävä, viimeisin (tai esim. keppinautani) olivat jo aikasta nättejä. Rakastan käsin ompelua ja neulomista ;)
      Nyt vain kun tervehtysin niin pääsisin ehkä niitä maaleja ja massojakin ostamaan :D

      Poista
    7. Toisaalta, jos tiedän oikein, niin eikö nautojen pitäminen edellytä jotain lupia ja papereita (joilla todistetaan, että ihminen tietää mitä tekee) maatalousalalta? Sinänsä siis hyvä että aiot opiskella sitä. Voihan nautoja lemmikkinäkin pitää niiku hevosia, hienoja elukoita neki on... Ja tää itäsuomalainen rotu kyyttö tarviis kipiästi järkeviä ihmisiä...

      Mieki pohin, että kehittyskö nää miun nukenkamppeet mihinkään tästä vaiheesta josa ne nyt on. Alotan asioiden tekemisen usein "kuha vaa jottai" -tyylisesti eli en odota lopputulokselta mitään. Sen takia ei tule suorituspaineitakaan.

      Siitä riemu repeää sitten. :D

      Poista
    8. Kaikennäsköistä se vaatii (enkä kyllä ilman koulutusta viittisi niitä hankkia), mutta juu aion kouluttautua koska maatalous on mulle vaan kutsumus :D
      Ensin tekee tuolla tyylillä ja yhtäkkiä huomaakin, että on kehittynyt tai, että tekemänsä ei ole trapeeksi kivaa ja pitää alkaa panostaa. Siis mulla näin.
      En jaksa odottaa....

      Poista
  2. Hienoja noi breyerit. Ja hienot riimut:)

    VastaaPoista
  3. Mä voisin heittää semmoisen ajatuksen, että on olemassa myös synteettisiä satuloita, joihin ei ole käytetty ollenkaan nahkaa. Miksei siis figuurille voisi tehdä synteettistä satulaa?(: toisaalta synteettiset satulat ei ole esteettisesti yhtä miellyttäviä kuin nahkaiset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta, haluanko mä käyttää elävän olennon (tai no siinä vaiheessa jo kuolleen) nahkaa pienoismallailuun kun periaatteessa sitä ei tulla oikeasti käyttämään, eikä se kestävyys jne ole merkityksellistä. Eli esteettisyys tulee kyllä nyt toisena.
      Teekonahan kanssa aion ainakin toistaiseksi siis jatkaa :)

      Poista

Ennen kuin kommentoit:
-Vastaan lähinnä vain viesteihin joissa on oikeasti jotain sisältöä ts. herättävät minussa jotain sanottavaa. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista!
-Otan mielelläni postausehdotuksia vastaan. Kuitenkin on hyvin epätodennäköistä, että tekisin postausta jostain schleich-tallista tms. Minulla ei sellaista ole.
-Kuvaan canon eos 100D-järjestelmäkameralla. Pienoismallikuvauksessa käyttössäni on vain kittiputki. Vanhat kuvat on otettu canon ixus 132-pokkarilla.
-Minulla voi joskus kestää turhankin kauan vastata, pyrin kuitenkin vastaamaan mahdollisimman pian.

Riskaabeli Roselda

Heips! Tässä postauksessa viimeisimpänä (öö varmaan yli kuukausi sitten??) valmistunut repaint. Tämän tein pigmenteillä ja kuvasin lähes kok...