Modelliversumeilua

Koska ollaan näistä Afuzen kanssa viimeaikoina keskusteltu ja minäkin olen todella innostunut, niin tänään vuorossa syvempää pohdintaa modelliversumeista. En vielä tiedä tekstin punaista lankaa, joten saa nähdä mitä tästäkin nyt sitten tulee. Kuten olen blogissa kertonut, niin modelliversumini luominen on saanut todella vauhtia tässä viime aikoina. Ostin nukkeja, suunnittelen traditional-tallia ja kaikki tiedot malleilleni alkavat olla laajempia yms. Yhtäkkiä olen löytänyt todella tämän puolen harrastuksesta ja ihastunut siihen.

Modelliversumi lähtee yhtä helposti käsistä kuin Tango lähtee kohta Orvon käsistä!

Modelliversumi on siis pienoismallimaailma, modelliversumeita voi olla ihmisellä useita, sille ei ole mitään rajaa. Eikä toisaalta yhden modelliversumin laajudellekaan. Toki järkevää on, että modelliversumilla on aina tietty määrätty skaala. Omallani se on traditional eli 1:9. Skaalan valintaan voinee liittyä monenlaisia perusteita. Joillakin harrastajista ei tosiaan ole kuin yhtä skaalaa kokoelmissaan, se helpottaa varmasti skaalan valintaa. Heh. Mutta, entäs sitten me jotka yritämme saada mahdollisimman laajan skaalavalikoiman tai joille se on käynyt ihan vaan vahingossa?

Tämä oli blogissa jo kaksi postausta sitten, mutta näyttää melko hyvin mielestäni sitä, miksi skaala tulee valita. Eri skaalat eivät oikein toimi keskenään...

Noh, omalla kohdallani modelliversumi vain alkoi itsestään syntymään juuri traditional-skaalaan. Traditional on skaala, jossa minulla on ehdottomasti eniten sellaisia hevosia joille oikeasti syntyy herkästi persoona. Se vaatii mallilta ilmeitä, yksilöllisyyttä ja aitoutta. Eli sellaisia asioita, jotka yleensäkin paljastavat kyseessä olevan pienoismalli ja/tai oikeasti laadukas pienoismalli. Schleichit (joita en pienoismalleiksi nykyisellään laske) ovat liian tylsiä, muita parempia merkkejä skaalaan 1:22-24 minulta ei löydy tarpeeksi (luomaan kunnollista modelliversumia). Stablemates (1:32) on suosikkiskaalani traditionalin rinnalla, ja toistaiseksi suosikkini myös maalata. Mutta, skaala on niin pieni, että en osaa tehdä sille varusteita yms ainakaan vielä. Siten se oli poissa laskuista. Classic (1:12) on skaala jota en kovinkaan montaa omista, ja vaikka skaalasta pidän ja siitä erityisesti minua miellyttävät mallit hankin niin sitä en mitenkään erityisesti keräile.

Oli siis luonnollista, että skaalaksi valikoitui traditional. Hevosille syntyi persoonaa luonnostaan, kuten kuuluu. Minä en halua viettää tunteja miettien että millainen tämä nyt voisi olla. Hevosilla oli yhtäkkiä luonteet, lempinimet, omat värit jne. Mielessäni näin myös Orvon, ja sittenhän Orvo piti hankkia. Siitä kaikki sitten vähän lähti ja on leviämässä käsiin nyt hyvällä mallilla laajentumassa. En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani jostakin mallailuun liittyvästä. Ja nyt voisin vain päivät pitkät pohtia modelliversumiani ja keskustella aiheesta kanssamallarien ja vähän muidenkin kanssa.

En osaa sanoa mitään selkeää kaavaa modelliversumin luomiseen. Se vain luo itsensä. Mutta, skaalan jälkeen olennaista voisi olla miettiä esimerkiksi mihin modelliversumi sijoittuu. Onko se Suomessa? Jossain muualla? Tapahtuuko se nyt, nykyajassa vai sijoittuuko vaikka historiaan? Itse olen ollut niinkin tylsä, että modelliversumini sijoittuu ihan Suomeen ja nykyaikaan. Mallini elävät samaa päivää ja aikaa kuin minäkin. Koen sen itselleni luonnolliseksi ja helpoksi. Mutta, rajoja sille millaiseksi modelliversuminsa luo ei oikeastaan ole. Voihan sitä vaikka kehitellä täysin omanlaisensa yhteiskunnan lakeineen ja normeineen (jota ainakin jollain asteella Afuze tietääkseni onkin tehnyt).

Jokainen malli tarvitsee yhtäkkiä todella omat varusteensa, onneksi monelle olen jo sellaisia tehnyt tai saanut Afuzelta.

Modelliversumeilu on erittäin hauska osa harrastusta. Täytyy sanoa harrastukseni kaikkinensa saaneen lisäpotkua tästä. Yhtäkkiä on syitä tehdä ja hankkia sitä ja tätä. Paavon hevonen tarvitsisi lännenvarusteet, modelliversumini tarvitsisi aaseja jne. Minun pitäisi kuvata modelliversumia, kirjoittaa sitä, blogiin haluaisi pohtia aihetta vähän joka suunnasta. Koen tämän kaiken kuitenkin vain positiiviseksi, harrastamiseen on siis löytynyt uusi ulottuvuus ja se kannustaa jatkamaan.

Tiedättekö mikä on erinomaista kaiken muun lisäksi modelliversumissa? No se kun sitä pitää tekstittää! Rakastan kirjoittamista, ja tässähän sitä pääsee tarinoimaan. Tarinat vaan tapaavat mielessäni kasvaa niin, että yhtäkkiä sitä tarvitsisi esimerkiksi kymmenen hevosmallia lisää... Petollista osaltaan. Samalla jokaisen mallihankinnan miettii modelliversumin kautta. Sopiiko tämä modelliversumiini? Olisiko siellä enemmän tarvetta erilaiselle mallille? Kuka tämän hevosen omistaisi ja mitä sen kanssa tekisi?

Suosittelen kaikkia lämpimästi luomaan modelliversumia! Tämä on sellainen osa harrastusta jonka suhteen ihmettelen, että miksi en ole lähtenyt tähän kunnolla aiemmin. Orvon talli on puuttunut elämästäni niin pitkään, ja nyt se on erittäin iso osa sitä. Ja modelliversumi ei ole leikkiä sellaisena, kuin se lapsilla käsitetään. Tätä voisi verrata osaltaan esimerkiksi mallinäyttelyiden performance-osuuteen. Takana on vain yleensä paljon pidempi tarina ja tarina myös jatkuu pidempään (ikuisesti?). Yhtälailla kuin performancessa, niin tässäkin voi miettiä paljon esimerkiksi hevosten käyttäytymistä, keskittyä varusteisiin ja kokonaiskuvaan.

Orvo pitää Mimosalle ratsastustuntia Sinkun selässä.

Modelliversumiaan voi nimittäin kuvata. Mahdollisimman realistisen kuvan saaminen menee ehkä jopa pidemmälle kuin performance-näyttelyosallistumiset. Näiden kohtausten kuvaaminen ainakin täällä Suomessa onkin ehkä lähimpänä mitä voimme päästä performancea. Meillä kun ei ole livenäyttelyitä, mutta tässäkin pääsee vaikka blogin kautta jakamaan hyvin luomiaan kohtauksia!

Kannattaa siis muuttaa elämäänsä parempaan päin ja aloittaa oman modelliversumin kehittäminen!

Varhaiskaali

Viime viikolla valmistui uusin kustomini. Sarjassaan toinen sellainen. Tämä ori oli kuitenkin tekeillä yli vuoden, en edes muista kauan se seisoi uhrihyllyssäni keskeneräisenä. Hiljan kuitenkin totesin, että haluan sen valmiiksi. Ensin sille piti vanhojen muotoiluiden lisäksi lisätä otsatukka, joka kävikin reippaasti. Sen jälkeen pohjamaalasin oriin, ja meinasin välillä menettää uskoni. Pohjamaalaaminen ei ole selkeästi juttuni. Pohjamaalaan akryyleilla, ja tämä on varmaan aika hyvä osoitus siitä MIKSI en maalaa kokonaisia hevosia akryyleillä.

Mitä tähän malliin on siis uponnut? No, ensinnäkin jovin massaa. Käytän toistaiseksi jovia muotoiluun, mutta haaveilen apoxiesta. Kyseinen aines tuntuu vain olevan mahdottomuus saada Suomesta, sillä olen löytänyt sitä tähän mennessä yhdestä firmasta jota en halua tukea. Metsästys siis jatkuu! Maalaus on hoidettu ensisijaisesti pigmenttipölyillä (suosin Kymin palokärjen pigmenttejä mm. kotimaisuuden takia) jotka on kiinnitetty fiksatiivilla. Sukat, lärvimerkit, silmät, harja sekä häntä on akryyleillä maalattu. Lisäksi papurikkokuvioinnissa oli käytössä akryylit. Kaviot on väritetty akvarellikynillä ja lakattu päälle vallejolla. 

Alunperin tämä oli scheichin hannover-ori, ostin silloin kaksi jotta toinen sai jäädä alkuperäiseen kuntoonsa. Siitä kuva yllä. Muotoilin kaulaan lisää paksuutta sekä päähän kanssa massaa. Harjasta tein hiukan runsaamman ja kuten jo todettua uuden otsatukan. Muuta en tällä kertaa muuntanut alkuperäisestä. Tarkoituksena oli maalata tummanpunarautias, mutta tästä tuli vahingossa hopearuunikko. No ei kai siinä sitten, kai malli päätti että tämä on sen oma väri.

Tämän kanssa halusin haastaa itseäni maalauksessa. Ensimmäistä kertaa maalasin papurikkoa, lisäksi tämä nyt ei ole ruunikko, joka on suosikkivärini maalata. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen, mutta pitänee jossain vaiheessa oikeasti toteuttaa se tummanpunarautias suokki. Lisähaastetta loi tämä skaala, little bit (1:24) on mielestäni huomattavasti haastavampi skaala maalata kuin stablemates (1:32). Onneksi tekeillä on myös yksi stablemates-skaalalainen...

Olennaista on varmaan kertoa myös orin nimi. Se on Varhaiskaali. Eli Kaali. Minulla on pitkä lista nimiä englanniksi, mutta ei suomeksi. Ja suomenhevonen tietenkin tarvitsee nimen suomeksi. Istuin pentutarhassa hoitamassa pentuja ja mietin minkä ihmeen nimen antaisin tälle. Edessäni lattialla oli pissasanomalehti, ja siinä auki jonkun ruokakaupan mainos. Varhaiskaalit olivat alessa, mietin että "hitto kun en keksi tälle nimeä, nimeän sen kohta Varhaiskaaliksi". Ja kun sitten en mitään järkevääkään keksinyt niin sai tämä pitää tuon sitten nimenään. Että niin, silleen miun malleja nimetään. Pissalehden mukaan...

Afuze käski blogittaa välivaiheita, joita puhelimella hänelle kuvasin. Mutta, en kyllä kestä laittaa tänne niin laaduttomia kuvia kuin puhelimellani saa. Jostain syystä en oikein osaa kuvata välivaiheita tehdessäni, aina ei siis ole esim. kamera esillä. Lisäksi tämä on nyt ollut kesken niin kauan, että varmaan jotain alkuvaiheen kuvia ei enää löytyisikään mistään. Joten saatte tyytyä vain kuviin valmiista hevosesta sekä kuvaan uhrista, jollaisesta tämä syntyi. Kuvassa oleva schleich ei ole se samainen josta tämä on syntynyt. Se on kaksoiskappale.

 Ja sitten yksityiskohtakuviin. Ilme tällä on minun silmään aika tuomitseva jopa, jos skaala olisi traditional niin olisi tällä aikamoinen persoona modelliversumissani. Haluaisin kovasti kustomoida sitäkin skaalaa, mutta yllättäen uhrit maksaisivat enemmän kuin budjettini on näillä taidoilla. Jostain syystä sitä ei halua kalliita malleja pistää uhriksi ennen kuin oma osaaminen on tarpeeksi suurta.

Tätä postausta kirjoittaessani tuli esiin keskusteluista Afuzen kanssa schleichien laatu. Kuinka puoliveristä esittävästä saa näin pienellä vaivalla ihan uskottavan suomenhevosen?! Minä nimittäin ku päätin, että teen suokkikustomin mietin että mistäköhän löydän uhrin joka ei liikaa vaatisi. No ei se ollutkaan vaikeaa ja selvisin jopa vähemmällä kuin alkuun ajattelin.

Turvan vaaleanpunainen on tehty pigmenteillä valkoisen akryylin päälle. Punertavaa ruskeaa (sepia), fiksatiivia, ohut kerros valkoista, fiksatiivia, ja toista valkoinen kerros kunnes olet tyytyväinen. Kavioissa taasen on käytetty mustaa, harmaata, keltaista, tumma ruskeaa sekä vaaleaa ruskeaa. Akryylikynillä ei tarvitse tehdä kovinkaan voimakasta väritystä jotta lakkaa lisätessä kaviot näyttävät tuolta. Ja nyt kun väreistä puhutaan niin papurikkokuviointia aloin ensin tekemään akryylikynillä niitäkin. Akryylikynä kuitenkin rikkoi fiksatun pigmenttipinnan, joten vaihdoin kiireesti akryylimaaleihin. Värinä kirkas keltainen ohentamattomana, ohuella siveltimellä jotain tähtien kaltaista. Sen jälkeen pigmenttejä useassa värissä, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen.

Pigmentit olen todella todennut minu nmaalausaineekseni, aivan uskomattoman loogisia ja mukavia käyttää minusta. Toki näin korona-aikaan olen suojavarusteistani saanut nauruja. Kuljen pihan ja huoneeni väliä hengityssuoja naamalla ja lateksihanska kädessä... Turvatoimista eri mallailutekniikoissa on tulossa postausta jossain vaiheessa! Muutoinkin mietin, että jotain omia huomioitani pigmenttien käytöstä voisin kirjata tänne. Tai sitten Piekaan jos en tänne.

Kaalin ensiesiintyminen

(Tämän on tarkoitus olla hauska, ainakin itseäni tämä nyt jotenkin huvittaa.)

Orvo kuuli, että tänne on tullut uusi suomenhevonen! Sillä on outo nimi, puhuivat Kaalista. Orvo päättää kuitenkin tutustua, kuten tallinomistajan kai kuuluu. 

Ensimmäinen vilkaisu saa Orvon hieraisemaan silmiään!

Se on... pieni??!

Tässä on käynyt virhe! Riimukin tuli hylättyä järkytyksen keskellä.

Orvo ei kestänyt tätä järkytystä pystyssä... miten ihmeessä tuon skaalan malli päätyi tänne?

Sinulla(kin) on näppärät sormet

Minua ärsyttää ihmisissä eräs asia valtavasti. Se, kun kitistään ettei osata, mutta ei tehdä asialle mitään. Yleisesti kaikenlainen valitus siitä, kuinka toiset ovat etuoikeutettuja ja niin edelleen pistää korvaani. Faktahan on se, että vaikka jollakin olisi paremmat lähtökohdat johonkin kuin sinulla, niin tilanne ei valittamalla muutu. Ilmiö näkyy mallailuun liittyen kommenteina näppäriin sormiin. Ette tiedäkään, kuinka usein sitä saa kuulla mallarina että omistaa näppärät sormet. Se kommentti tulee välillä niin kanssamallareilta, mutta myös harrastuksen ulkopuolisilta.

Totuus ei kuitenkaan ole, että kenelläkään meistä olisi varsinaisesti enemmän sorminäppäryyttä kuin toisilla. Toisilla meistä on vain enemmän yritystä ja opettelua takana. Oletteko kuulleet sanonnan "mestari on epäonnistunut useammin kuin aloittelija on edes yrittänyt"? Tiesittekö, että kukaan meistä ei synny kustomointitaidon kanssa? Kukaan meistä ei automaattisesti osaa tehdä realistisia varusteita tai muuta mallailuun liittyvää. Kaikki on yrityksen ja harjoittelun tulosta.

Jokainen on joskus aloittanut

Ja jokainen meistä myös kehittyy

Minulla on sellainen mentaliteetti, että asioita ei opi yrittämättä. Mitään ei saa ilmaiseksi. Siksi jaksankin yrittää aina uudestaan ja uudestaan vaikka kuinka monta kertaa epäonnistuisin. Tämä onkin ainoa tie onnistumiseen ja oppimiseen. Äitini sanoo aina jos epäonnistun jossakin, että oppirahat on maksettava. Hän ei puhu epäonnistumisista tai virheistä vaan käyttää aina jopa positiivisen kaiun omaavaa sanaa oppirahat. Voin sanoa, että tämä on luonut minulle erittäin avoimen suhtautumisen yrittämiseen. En pelkää epäonnistumisia turhaan, vaan keskityn tavoitteisiini.

Olit siis kuka tahansa voit oppia kustomoimaan ja tekemään varusteita skaalaan kuin skaalaan. Usein tunnutaan ajattelevan, että mitä pienempi sen vaikeampi. Mutta itse olen esimerkki siitä, kuinka tämä ei aina päde. Nimittäin little bit on skaala jonka kanssa tunnen olevani vähän pulassa, mutta samaan aikaan stablemates tuntuu helpolta. Koko ei siis kulje käsi kädessä helppouden kanssa. Kyse on harjoittelusta ja yrittämisestä.

Jos haluat tulla hyväksi, mutta et epäonnistumisen pelossa koskaan aloitakaan niin et koskaan tule hyväksi. Se on tosielämän fakta, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Siksi minä haastan itseäni ja teen töitä joiden haastavuus väsyttää jo etukäteen. Tästä toki tulee mieleen keskustelumme Afuzen kanssa siitä, kuinka joskus pitää itseluottamuksen takia tehdä helppoja töitä. Välillä on hyvä heittää aivot narikkaan ja tehdä sellaista, jonka varmasti osaa. Se tuo satavarmasti onnistumisen tunnetta. 

Mutta, ei tule tuudittautua vain helppoon ja sellaiseen jonka osaa. Asioilla pitää olla tasapaino, kultainen keskitie. Se on mielestäni ainoa järkevä tapa toimia ja siihen tulee pyrkiä. Älä siis tee vain itsellesi liian vaikeita töitä, se vain syö halua tehdä. Mutta älä jumitu vain siihen minkä osaat. Keskity itsesi kehittämiseen, mutta huolehdi innon ruokkimisesta. Jokainen onnistuminen lisää todennäköisesti haluasi tehdä uutta. Ja vain tekemällä voi kehittyä.

Ja jos joku kehtaakaan väittää omaavansa liian isot tai kömpelöt sormet mallailuun niin toivon, että viimeistään tämä teksti herättää hänet todellisuuteen. Mallailu ei vaadi pieniä sormia. Itse en omaa kovinkaan pieniä käsiäni jos minulta kysytään. Sille hetkelle, jolloin sormet eivät riitä on keksitty ratkaisu. Nimittäin työvälineet! Itse puen pinsettien kanssa varusteet pienoismalleilleni, massailussa on käytössä omat välineensä ja maalaaminenkin hoidetaan siveltimillä. On siis aivan valetta, että jollakulla ei riittäisi sormet mallailuun. 

Muutamia työvälineitä, joita ilman en enää pärjäisi.

Poistukaa siis mukavuusalueeltanne. Älkää valehdelko itsellenne, ettette jotakin osaisi. Jokainen osaa, jos vain haluaa. Ja usein tällaisissa asioissa mitataankin se, kiinnostaako yksilöä asia tarpeeksi. Silloin kun se kiinnostaa, on pakko vain alkaa tekemään ja lopettaa marmatus siitä kuinka ei osaa. Muistakaa, että jokainen jota katsotte ylöspäin on joskus ollut täysin osaamaton siinä missä on nyt erittäinkin osaava.

Lahjakkaan paketti ja muita hankintoja

Eilen tilasin Lahjakkaasta paketin. Lahjakas tuttuun tapaan toimitti nopeasti, ja sain jo tänään iltapäivällä noutaa paketin postista. Tämä oli vähän isompi paketti ja sisälsi paljon kaikkea. Erityisesti nyt asioita, joita minun on pitänyt jo pitkään tilata mutten ole syystä tai toisesta niin tehnyt. Taustatiedoksi myös se, että tämä postaus tällaisenaan on Afuzen ansiota. Hän käski minut kuvaamaan paketin avaus ja sen sisältö ja blogittamaan se. Tämä on kyllä toki mukavaa sisältöä blogiin, ja luulen, että tämä voisi kiinnostaa laajempaakin lukijakuntaa.

Minulla on nyt siis tekeillä pienoismallimaailma eli modelliversumi. Potkin itseäni takapuoleen ja tilasin vihdoin nuket, sillä modelliversumi ei ilman niitä onnistu sellaisena kuin sen haluan tapahtuvan. Lisäksi pakettiin tullut tamma ja varsa valittiin genetiikkaa syynäten ja miettien tätä modelliversumia. Modelliversumini on siis skaalassa traditional eli 1:9. Sen keskiössä on Orvon talli, ja sen ympärille sitä rakennan. Perustin Orvon tallille tosiaan oman blogin, mielestäni se ensinnäkin vie jotkut ns. tylsät jutut pois tästä blogista. Lisäksi eihän talli ole täydellinen ilman omia kotisivuja tai blogia! Orvon tallin blogi on vasta perustettu ja siksi tyhjä ja ulkoasukin on kesken. Toteutan kuitenkin ulkoasun sinnekin pikimmiten.

Modelliversumi tarvitsee tietysti oman tallinsa jota varten olen hankkinut materiaaleja. Ostin kiviefektiä, jolla yritän tehdä talliin betonilattiat ja ehkä ulkoseinät valkoisiksi kiviseiniksi. Puutavaraa ja muuta mukavaa on myös kertynyt. Näiden lisäksi olen pistänyt rahaani uusiin mallihyllyihin, niistä blogitan kunhan saan kaiken paikoilleen huoneessani. Stablemates-skaalalle ja muille satunnaisuuksille (koska stablemates-kokoelmani ei vielä kokonaista hyllyä täytä) ostin 20cm leveän hyllyn, joka menee kirjahyllyjeni viereen jatkoksi. Kirjahyllyni saavat ovet, ja kolme ylintä hyllyä ovat lasin takana malleja varten. Mallikaappi alkoikin olemaan jo vaarallisen täynnä.

Hups, avasin laatikon näköjään väärältä puolelta.

Hiukan tyhjennettynä jo!

Tilausluetteloasia johon teipattuna pingviini! (Ja hymiö!)

Tilaajalahja, Collectan shetlanninponi

 Tilaajalahjaksi valikoitui Collectan shetlanninponi, en ole vielä päättänyt tämän kohtalosta. Se joko saa pysyä tällaisena tai päätyy repainttiin tai jopa kustomiin, saa nähdä. Mutta mahdollinen uhri kuitenkin!

Pingviini

Olen tilannut Lahjakkaasta vuosia, ja viimeaikoina on mukana aina  tullut jokin tällainen eläin, tässä kaikki saamani.

Breyer traditional Sweet Pea

Sweet Pea on malli jota olen vuosia jo katsellut, mutten koskaan hankkinut. Nyt se kuitenkin vihdoin "tarttui" mukaan. Oli jo aikakin, sillä tämän tekeminen on jo lopetettu ja tämä oli ilmeisesti Lahjakkaan viimeinen.

Nukkeja!

Koko setti

Paketti siis sisälsi kaksi stablemate-mallia, kolme nukkea, kaksi traditionalia sekä tilaajalahjana Collectan. Tulipahan kerralla kunnolla osteltua. Stablemate-kokoelmani on pienempi kuin haluaisin sillä olen noihin täysin ihastunut. Siitä varmaan kertoo se, että ostin tosiaan kokonaan oman hyllyn niille. Suunnitelma siis on kasvattaa määrää kokoelmassani hah! Harmillisesti juuri haluamani malli ehti loppua päivän-pari ennen tilaamistani, joten se jäi nyt sitten kokonaan saamatta. Kyseisen mallin valmistus on nimittäin lopetettu.

Toivon, että Lahjakkaaseen tulisi pian lisää stablemateja, ja varsinkin niitä uudempiakin. Breyer on nimittäin julkaissut ahkerasti ihania malleja, joita kuolailen päivittäin. Lisäksi mini whinniesejä toivon tulevan valikoimiin, Horzen valikoimassa niitä tosiaan on, mutta haluaisin ensisijaisesti tukea Lahjakasta. Kävin kyllä lähimmän Horzen liikkeen tsekkaamassa breyereiden varalta, koska modelliversumini tarvitsee mini whinniesejä!

Paketissa

Nukkepakettien takapuoli.

Happea!! (Ja paketin kylki)

Turvallisuus ennenkaikkea ja kypärä päähän.

 Tämä nukke odottaa vielä omaa nimeään, sen miettiminen on nyt projektina parin muun nimen lisäksi. Tällä on mukanaan satulahuopa ja pintelit. Kaikki vaatteet saa pois. Tämä saa olla tuon naispuoleisen nuken tytär, jolla on ainakin yksi oma hevonen Easily Enchanting eli Esteri. Lisäksi hän ratsastaa Orvon hevosia ja haaveilee useamman hevosen omistamisesta.

Paketissa tällainen tarra.

Vielä kahlittuna.

 Tälläkään nukella ei vielä ole nimeä, mutta on tosiaan Orvon vakieläinlääkäri ja tyttärensä hevonen asuu Orvon tallilla sekä ratsastaa Orvon hevosia. Hänet on pistetty kustantajaksi ja mm. kuvaajaksi. Mukana tuli eläinlääkärin tarvikkeita. Kuumemittari, lääkeruisku, purkillinen lisäravinnetta tai lääkettä, sideharsorulla, stetoskooppi sekä eläinlääkärin salkku. Salkun saa auki, muttei realistisesti, joten se saa olla kuvausrekvisiittaa vain kiinni. Tuon lisäravinnepurkin kannen saa myös irti. Nukelta en kenkiä saanut ainakaan vielä pois, mutta eipä sillä ole väliä kun hetkeen en ole itse sellaisia varmaankaan tekemässä.

Tarra paketissa.

 Ja sitten on Orvo! Orvolle suunnittelin jo pidempää esittelytekstiä Orvon tallin blogiin, joten en suuria ala Orvosta tässä kertomaan. Orvo on siis kengittäjänukke, ja sen mukana tuli kengittäjän tarvikkeet. Kuvausrekvisiitta kelpaa aina! Orvolla ei ole langasta tehtyä tukkaa kuten naispuoleisilla nukeilla.

Ja kaikki nuket tarvikkeineen! Nyt täytyy alkaa tekemään vaatteita, sillä haluan vaihtelua näiden vaatekaappiin. Lisäksi Afuze on tilannut omille nukeilleen vaatteita, ja en ole niitä vielä tehnyt kun en ole päässyt käytännössä sovittamaan yms. Mutta näiden myötä aion tehtailla vaatteita ja niille myös kaavoja. Eiväthän nuket voi olla samoissa vaatteissa kaiken aikaa!

Paketeissa, muovi kiiltää joten kuvien laatu on olematon.

Stablemates-pakettien takapuoli.

Annetaan näillekin happea.

Ensimmäisenä Tennesseen walker.  Minulla on tätä moldia yksi repaint tulossa, joten tiesin millainen mold on. Kuitenkin yllätyin kun tämän mallin sain paketistaan. Tällä on nimittäin erittäin syvä ja hieno väri. Erittäin onnistunut maalaus! Voin suositella. Kunhan kuvaan tosissani nämä stablematet niin saatte myös kunnon kuvaa tämän mallin ilmeestä. Se on nimittäin aivan huippu, persoonallinen!

Toisena stablematena tämä Arabialainen. Tämäkin yllätti positiivisesti kun sain paketista ulos. Mielestäni stablematejen taso on korkea, ja skaala on välillä jopa ala-arvostettu. Tämä toki juuntaa juorensa melko varmasti siihen, että skaala on pieni. Sille on siten vaikeampi tehdä varusteita jne, joten se ei ehkä ole ihan yhtä monipuolinen. Toki itse kaipaisin Breyeriltä myös aivan uusia moldeja tässä skaalassa. Tällä hetkellä uudet moldit ovat pienoisversioita traditional-skaalan moldeista. Pidän näistä uudemmista ja aion niitä hankkia jos vain se on mahdollista, mutta ilahtuisin vielä enemmän täysin uusista stablemates-moldeista.

Sweet Pean paketin takapuoli

Happea annettu, mutta vielä kahleissa.

Ulkona paketista, loimi oli päällä vain kunnes sain tämän kuvan otettua. En sitä suunnittele käyttäväni.

Sweet Pea on siis malli josta haaveilin pitkään. Ensimmäinen traditional-skaalan varsa kokoelmassani! Johan oli aikakin. Miinusta tässä mallissa on vain se, että loimesta on hiukan tarttunut tuota hopeaa väriä malliin, mutta katson keksinkö jonkun tavan irroittaa se tuhoamatta mallin omaa väriä. Tämä on modelliversumissani nimeltään Little Bit Off eli "Litku". Litku on Afuzen Vissyn tammavarsa, emätamma tällä on toinen tässä paketissa tullut traditional.

Paketin takapuoli.

Takapuoli näkyy jo!

Paketin sisällä oli tämä! Näitä on mielestäni kiva selailla.

Traditional- ja classic-breyerit on kahlittu näin. Inhoan näiden irrottamista! Se on stressaavaa ja työlästä.

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä Truly Unsurpassed moldissa Lady Phase! Tämä on erittäin suosittu mold. Tykkään kovasti, vaikka tuskin alan tätä kongaamaan. Tältä tammalta puuttuu vielä virallinen nimi, mutta kutsumanimi on Sumppi. Tähän tuli ihan vahingossa teema, kun tämä on Sumppi, varsansa Litku ja varsan isä Vissy. Sumppi on Orvon tamma, ja tästäkin tulee sitten lisää muiden traditionalieni kanssa Orvon tallin blogiin! Sen voin mallista kuitenkin vielä sanoa, että on hankkimisen arvoinen. Iloitsen kun kyseessä on tamma, ihan vain seisova malli ja kaiken lisäksi eteenpäin katsova malli!

Ette muuten arvaakaan millaiset pohdinnat näiden hankintaan liittyi. Perustana oli se, että halusin Litkun kokoelmaani, mutta halusin sille myös emätamman. Useamman viikon pohdimme Afuzen kanssa mikä sopisi.Tammamalleja ei Breyer valmista todellakaan liikaa. Mutta, tämän lisäksi halusimme tämän olevan geneettisesti mahdollista. Tutkimme värien genetiikkaa ja Afuze kyseli jo muilta harrastajilta ajatuksia. Lopulta ilokseni todettiin, että tämän pitäisi olla geneettisesti mahdollinen varsa tälle tammalle ja vielä niin, että saimme sukutauluun isänkin.

Ihan uskomattoman paljon toivoin lopulta, että Sumppi sopisi Litkun emätammaksi. Koomista tässä on ehkä se, että alkuun kun näin Sumpista kuvia Breyeriltä ja Lahjakkaan sivuilta ajattelin etten sitä halua. Kuukausia myöhemmin ja se löytyy kokoelmastani ja käyttänössä pidin kaikki sormet ja varpaat ristissä että se olisi mahdollinen hankinta geneettisesti. Mutta, nyt tämä on täällä ja en voisi olla valintaani tyytyväisempi. Kiitos sinä, joka tilasit viimeiset Favory Airiellat ja pistit  tämän toteutumaan :D

Välineistöä

Lisää välineistöä

Yksi ehti jo selkään...

 Koko setti ulkona paketeista! Huuhh... tässä olikin sitten avaamista ja katseltavaa ja ihmeteltävää. En ole tainnut yhtä isoa erää tilata kerralla ennen tätä. Mutta kerranpa se on tämäkin koettava! Olen erittäin innoissani nukeista, nyt on ideoita ties millaisiin kuviin ja sisältöihin. Kannattaa varautua!

Nämä näytti siltä että vilkuttavat, joten lienee hyvä lopetuskuva!