torstai 29. joulukuuta 2016

Ovatko schleichit muuttuneet huonompaan päin?

Moikka! Tämä postaus on hyvin poikkeava normaaleista postauksistani. Tässä postauksessa pohdin schleicheissä näkemääni muutosta ja havaitsemaani pettymystä koko merkkiin.

Toivon jokaisen muistavan, että tämä postaus on mielipidekirjoitus. Postauksella esitän siis mielipiteitäni. Toivon, ettei tätä tekstiä oteta liian vakavasti. :) Lisähuomiona myös, että puhun vain hevosmalleista enkä ota tässä tekstissä kantaa muihin schleichin malleihin!

Olen harrastanut schleichejä vuosia. Olen vuosien ajan kerännyt tietoa, kommentteja ja mielipiteitä aiheesta itseeni. Olen joka vuosi kokenut innostusta vuoden lopulla, koska uusi vuosi tarkoittaa uusia schleichejä. Olen vuosien aikana kuitenkin nähnyt myös muutoksia. Minulla on säilössä "schleich-vihkoja" vuodesta 2011 alkaen. Ne ja niiden sisältö on muuttunut. Jo niitä selaamalla huomaa muutokset schleicheissä.  Olen huomannut schleich-harrastajien keskuudessa suurta pettymystä. Silloin kun joku jostain saa käsiinsä kuvia seuraavan vuoden uutuuksista alkaa keskustelu joka osoittaa suoraan, että schleichit eivät ole ennallaan. Schleichien laatu on heikentynyt, schleichit eivät ole enää yhtä aidon näköisiä. Nyt useamman vuoden putkeen on julkaistu yksittäisiä malleja (siis välttämättä kaikki julkaistut mallit eivät ole tälläisiä!) jotka eivät ole olleet anatomisesti korrekteja. Päät ovat jostain syystä useilla malleilla aivan liian suuria kehoon nähden tai jalat liian "rimpuloita". Tällaista olettaisi joiltain muilta merkeiltä, mutta ei schleichiltä. Schleich on kuitenkin ollut tässä monia merkkejä edellä jo pitkään, ja nyt nämä muut merkit alkavat menemään ohi ja schleich ottaa takapakkia. Tämä on ikävää. 


Toinen asia joka ei miellytä keräilijöitä, ei minua tai monia muitakaan on schleichien panostus lähinnä siihen lelupuoleen. Kyllä, schleich tekee leluja, mutta koska hyvin suuri osa schleichejä menee loppujen lopuksi keräilijöille niin ainakin minä järkeilen asian niin, että keräilijöiden toiveisiin ja ajatuksiin kiinnitettäisiin huomiota. Hyvä esimerkki tästä muutoksesta schleicheissä on se kuinka hevostallia tehdään ja myydään nykyään myös vaaleanpunaisena ja hevosmalleilla on nimi "pony club". Tottakai schleichin kannattaa panostaa siihen, että lelut kiinnostavat lapsia ja leikkijöitä, mutta tämän ei mielestäni kuuluisi tulla tuotteiden laadun edelle. 
Schleichien hinnat kallistuvat joka vuosi. Aloittaessani schleichien parissa sai yhden hevosen hintaan 7€ nykyisin saa pulittaa jo 11€. Samaan aikaan kuitenkin schleichien tyyli on muuttunut ja niistä on tulee enemmän ja enemmän vain leluja kuin keräilyesineitä. Monet ovat jo tämän suuntauksen takia lopettaneet schleichien ostamisen ja siirtyneet vaikka mieluummin muiden merkkien pariin. 
Miksei schleich huomioi todennäköisesti suurinta ostajakuntaansa vaan panostaa vain siihen muuhun ja ehkä pienempäänkin ostajakuntaan muun ostajakunnan kustannuksella? Odotan innolla ja kauhulla sitä millaisia vuoden vaihteen jälkeen julkaistavat mallit ovat. Niistä tosin on ollut kuvia jo yli puolen vuoden ajan (mm. täältä näitä löytyy), ja henkilökohtaisesti olen onneksi näihin kuvissa nähtyihin malleihin tyytyväinen.

-Kave

Oletko sinä huomannut vastaavaa? Oletko samaa tai eri miletä kanssani? Minkälaisia fiiliksiä sinulla on vuoden 2017 malleista?

P.S. Avasin banneripajan!

23 kommenttia:

  1. Mun mielestä schleichit on enemmän leluja kuin keräilyesineitä, vaikka niitä keräilenkin. Ne on vaan vähän "hienompia" leluja, jotka sopii hyvin esim. esiteinitytöille kun tekisi mieli vielä leikkiä, mutta kuitenkaan ei ihan enää kehtaa/osaa. Sopii ne mainiosti keräilyynkin!

    Ite tykkään kun figuureihin lisätään jotain "ylisöpöä", kuten rusetteja, hienoja klippauksia jne. En kuitenkaan tykkää, kun schleicheille tungetaan ihan ylisuuret silmät ja jättisuuri pää. Todella, vanhemmat schleichit ainakin hevospuolelta ovat realistisempia kuin nykyiset. Toivon, että noi 2017 mallit näyttää livenä vähän erilaisilta kuin kuvissa, voi apua :,D Aion silti hankkia hannoveritamman ja varsan, koska tykkään siitä vanhasta kouluratsastushannoverista niin paljon! Andalusialaisori on myös hieno. Oikeastaan mun ei pitäisi ostaa schleichheppoja enää ollenkaan, koska mulla on niitä aika jäätävä kokoelma (eli siis omasta mielestäni liian suuri). Tarkoitus olisi keskittyä muihin eläimiin, etenkin villieläimiin. Niistä uusista ajattelin hankkia ainakin hirven ja huulikarhun?(sloth bear).
    Joskus olen miettinyt, pitäisikö ryhtyä keräilemään muita eläinfiguja kuin schleichejä, mutta a)suomesta on vaikea löytää muita b) ei ne muutkaan välttämättä niin hienoja ole. Papon figut on hienoja! En tosin tiedä niiden hevosista, sillä mulla on ainoastaan yksi papon poni, ja sillä on glitteriä harjassa ja hännässä ja silmät näyttää siltä, kun ne olisi kajaalilla rajattu. Collectan ja safarin "pinnoite" ei ole yhtä kaunis ja aidonoloinen kuin schleicheillä. Bullylandit taas on muuten vaan aika hirveitä ja huonosti tehtyjä, mallista riippuen tosin!
    Uskon että hinnannousu liittyy yleiseen hintatason nousuun sekä suosioon&kysyntään. Mutta joo, ei oo ihan halpaa puuhaa ostella schleichejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos kommentistasi!
      Schleich on ensisijaisesti lelumerkki, mutta toisaalta merkki on kerännyt ison leikki-iän ylitäneistä koostuneen harrastajakunnan. Olisiko tällöin kannattavaa schleichille huomioida keräilijät? Mene ja tiedä, mutta luulisi, että tuotetta olisi järkevää tehdä myös sellaisen ostajakunnan toiveiden mukaan jotka ovat merkistä syystä tai toisesta kiinnostuneet.
      Tässä postauksessa lähinnä ihmettelin sitä, että miksi schleichien taso on laskenut niin hurjaa vauhtia. :)
      Minäkin kyllä tykkään kaikista ruseteista yms. mutta eivät ne kyllä korvaa laatua.
      Mulla on ostoslistalla kyllä jo pari 2017-mallia kanssa (saas nähdä kuinka nopeasti niihin rahojeni kanssa panostan).
      Mä tykkään collectoista kovasti (ainakin osa nykyisistä malleista on sen verran anatomisesti korrekteja, että kuola alkaa oikein valua), niitä on merkkinä ehkä mahdottomin Suomesta saada.
      Papoja ja breyereitä saa onneksi sen verran helposti Suomestakin nykyään, ettei sen usko olevan este jos ei nettishoppailua karsasta. Papot eivät mun omaa silmääni ihan niin paljon, mutta on niillä pari lehmäfiguuria joita olen kuolaillut.
      Hinnannousua en sinänsä ihmettele, kyllähän hinta on kaiken kanssa noussut jatkuvasti, mutta on se aika hirveä hinta pistää yhteen anatomisesti jopa epäkorrektiin malliin!
      Ja kävin tsekkailemassa blogiasi, kivalta vaikuttaa :)
      ~Kave

      Poista
    2. Jep, ulkomailta täytyisi tilailla jos haluaa muuta kuin schleichiä ja papoa :/ oon vaan tosi huono (arka)tilaamaan mitään ulkomailta ja postikulut voi nousta aika isoiksi.
      Breyereihin en oo livenä tutustunut, sen takia tekisi mieli kyllä hankkia joku. Jotenkin ne ei oo innostanut, eivät vaikuta mun silmään riittävän laadukkailta (?).
      Vertailin tossa vanhaa kirjavaa falabella -schleichiä ja uudempaa falabellaa keskenään. Ero oli tosi selkeä! Uudemmalla oli jättisilmät, maalaus ei ollut yhtä kiva ja materiaalikin oli erilaista :(

      Poista
    3. Breyereissä on eroja, mutta ovat todellakin hintansa arvoisia! Mua huolwstutti niitä ostaessa, että onko hirveen herkkiä esim. Rikkoontumaan, mutta sitten kun käteen sai niin uskon että kestävät kyllä. Tosin mihinkään leikkeihin ei ainakaan traditionalet ainakaan hintansa puolesta ole järkevä vaihtoehto.
      Mä ajattelin just tilata papoja niin pääsen vähän siihenkin merkkiin tutustumaan. Breyeritkin himottais kovasti, mutta en osais nyt mallia päättää ja hintaakin ihan kiitettävästi niin jätän myöhemmälle suosiolla :D
      Joo, uusi falabella on semmonen, etten oikeen tiedä ostanko vai enkö vaikka kerta toisensa jälkeen sen ajattelen hankkivani :D
      (Oon vähän harkinnu, että pitäskö collectoja ehdotella lahjakkaan valikoimiin, sieltä on niin kätevä tilata kaikki papot, breyerit ja schleichit kerralla. Ja schleichit ainakin halvempia kuin mitä muualla olen nähnyt)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips ja tässä mun blogi jos haluat käydä kurkkaamassa:)

      https://schleichblogi-gebarbi.blogspot.fi/

      Poista
  3. Schleichien laatu on laskenut jo aikoja sitten, enkä nykyään sano kerääväni kyseistä merkkiä ollenkaan. Ostan kyllä yksittäisiä hevosia, jos ne ovat joko sellaisenaan yllättävän hyviä tai sitten kustomointikelpoisia; jos ostan kustomointiin, joudun ostamaan myös yhden samanlaisen jonka pidän koskemattomana - koska haluan voida verrata kustomia alkuperäiseen. Mutta mikään himokeräilijä en enää ole.

    Muita merkkejä on tosiaan vaikea Suomesta saada. Itselläni on muutama Safari, yksi CollectA ja nykyään myös läjä Breyereitä (eri kokoja). Näistä kaikista Breyerit ovat ehdottomasti järkevimmin muotoiltuja, ihan vaan siksi koska niiden muotit ovat tehneet hevosen anatomiaan perehtyneet taiteilijat, eikä niitä ole tarkoitettu ensisijaisesti leluiksi vaan pienoismalleiksi. (Toki niillä voi leikkiä jos haluaa...) Voin suositella Breyereitä, vaikka ainakin itse koen niiden tarvitsevan suuremman luokan suojelua kuin nuo "kumihevoset" (joita Schleichit sun muut ovat). Lisäksi ainakin traditionalit ovat aika kookkaita, joten iso lauma vie ison tilan. (Tosin mikäs siinä, hyllythän ovat hevosmalleja varten. ;D)

    Ainakin itse oletan, että lelujen realistisuuteen ei aina panosteta eikä niiden tekijältä siksi vaadita välttämättä ymmärrystä esim. hevosen anatomiasta, mikä taas on pienoismallipiireissä tärkeää.

    Kaikista hevosmalleja myyvistä merkeistä Breyer ja CollectA ovat ne, joilta itse ensisijaisesti ostaisin tehdasmalleja, jos niitä saisi yhtä helposti kuin Schleichejä. Olen nirso ja katson eniten sitä muotoilupuolta ja realismia, mihin Schleich, Papo ja Bullyland eivät yleensä ole sen enempää panostaneet (paitsi tietysti Schleich joskus aikoinaan, eikä silloinkaan samalla tavalla kuin Breyer). Jokaisella merkillä on sekä hyviä että huonoja muotteja, mutta näiden suhde (eli miten suuri osa on hyviä) määrittää minulle sen, mitä ostan ja pidän laadukkaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Breyerit ovat ehdottomasti hintansa arvoisia. Monet tosin aloittavat esim. schleicheistä ja siirtyvät sitten muihin merkkeihin kuten breyeriin tai vaikka peter stoneen. Jotkut päätyvät resineihin.
      Mulla tässä hinkkaa vastaan hinta, ja se etten kuitenkaan osaisi kustomoida tms ja epäilyttäisi pistää rahaa esim. maaleihin jos tulos on sitten aivan hirveä.
      Ja kyllähän noi traditionalit vie ihan kivasti tilaa neljä semmoista vie noin kymmenen schleichin tilan hyllystä. Toisaalta ne maksavat sen verran enemmän, että ihan yhtä nopeasti ei kokoelma lukuina kasva, joten samaa vauthia täyttyy hyllyt :DD

      Poista
    2. Kustomointia ei tarvitse aloittaa millään Breyerillä, resinillä eikä öljyväreillä, en itsekään tee niin... Ostaa vaan hyvät akryylit, pari Schleichiä ja massaa, ja alottaa sillä. Oikein pidettynä kamppeet ovat pitkäikäisiä - ja kalliit taidevehkeet oikeasti ovat vain parempia, hinta kertoo laadusta.
      En tiedä mistä tulee se asenne, että ei haluta edes kokeilla koska ei osata; ei kukaan osaa heti. Vasta kokeilemalla voi selvetä se oma kehitysnopeus, ja jos asiasta tykkää, siinä kehittyy ihan vahingossa. :) Eikä kustomoitavaa tarvitse välttämättä uutena ostaa, voi vaikka haalia kirppareilta lelunraatoja ja tehdä niistä; silloin se alemmuuskompleksikaan ei pure niin kovaa, kun tietää, ettei tuhonnut mitään arvokasta. (Mutta varoitan, laadusta riippumatta itse kustomoituihin malleihin kyllä kiintyy!)

      Hinta tosiaan hidastaa, mutta toisaalta, kun puntaroi kunnolla mihin sitä rahaa pistää, saa vain parasta (toivottavasti) eikä haali vahingossa mitään vähemmän kiinnostavia yksilöitä laumaansa. :D Samalla voi tosin tietysti turhauttaa se, kun pitää itse olla niin nirso...

      Poista
    3. Kai sitä pitäisi yrittää :D Mulla onneksi on vielä laatikollinen lelukoiria lapsuudesta jotka voisi kyllä uhrata tähän tarkoitukseen.
      Mulla kanssa vaikeuttaa se, että en oikeen tiedä mitkä maalit jne ovat hyviä. Tarttisin alkuun jotkut ohjeet, että mitäs sitä kannattaakaan hankkia. Ja tietty tarvitaan sitten vielä se raha niihin maaleihin ja muihin.
      Mutta tosiaan uskon, että nauttisin kustomoinnista tai jo pelkästä repainttamisesta sillä rakastan yksityiskohtia ja siinähän sitä saisi tehdä. :)

      Poista
    4. Just sen takia tein aiheesta blogitekstin: http://thetuherrus.blogspot.fi/2016/11/kustomointia-aloitteleville.html Linkkaan tämän siksi, etten joudu joka kerta selittämään kommenteissa niitä oleellisia asioita (tulisi piiiiitkä kommentti). ;) Lelukoirat sopivat hyvin uhreiksi, jos tunnearvo ei ole ongelma! Mitä tahansa lelua voi kustomoida, oli se hevonen tai ei, jos se vaan tuntuu hommaan sopivalta.

      Monet pelkästään maalaavat, mutta itse muotoilemalla saa ihan uusia juttuja tehtyä, siksi suosittelen myös sitä resculptingia näiden kanssa. 8) Riippuu ihmisestä sitten, kumpi osuus (maalaus vai muotilu) tuntuu itselle helpommalta, mutta molemmissa kyllä kehittyy ajan kanssa.

      Poista
    5. Löysinkin jo kyseisen tekstin blogistasi! Inspiroiduin kovasti :)
      Lelukoirat kiinnostaa senkin takia, että oikeasti en ymmärrä mitään hevosten anatomiasta, mutta koirista ymmärrän sitten senkin edestä. Lisäksi oon jo vuosia haaveillut oc-koiramallien tekemisestä. Ehkä joku päivä :)

      Poista
    6. Huu kiitän lukijuudesta! :D

      Miula on päinvastanen tilanne, koirien rakenteesta (ja genetiikasta) olen aika pihalla, hevosten anatomia ja värit taas on intohimo... Mutta oli se laji mikä hyvänsä, jos siitä haluaa pienoismalleja tehdä niin hienoahan se aina on.

      Poista
    7. Eipä mitään! Kerrankin suoamalaista pienoismallimatskua joka keksittyy kustomointiin yms (kun en kaikkia tällaisiä "tallin kuulumisia" tms niin paljon jaksa lukea, ei riitä mielikuvitus enää).
      Mä en ole koskaan harrastanut ratsastusta joskin kymmenisen kertaa olen kaverin ex-ravurin selässä ollut. Koiria sen sijaan harrastan, kisaan ja mm. teen töitä koiranäyttleyissä.
      Hienot koirapienoismallit on harvassa, joten olisi tosi kiva oppia semmoisia tekemään :)

      Poista
    8. Juuri tämän "aikuismaisen" pienoismallailun vähyyden takia tykkään sitä vähän paikatakin, eli teen mieluusti asiatekstejä pienoismalleihin liittyen. Teen sellaisia tekstejä, mitä saattaisin itse haluta lukea. Ns. tallikuulumiset eivät ole ikinä olleet miun juttu sillä tavalla kuin monet nuoret niitä blogeissaan tekevät (en kai koskaan oppinut leikkimään mitään "tallileikkejä", joten paljon häiriintyneemmät jutut tuntuvat edelleen omemmilta :D), olen enempi sellaisten pöljien photo storyjen (valokuvastoorien siis) harrastaja. Mutta nekin tungen mieluiten sinne enkunkieliseen blogiin, kun lukijakuntaa sellaisille on enempi (ja enkku on noihin hömppäjuttuihin parempi kieli, usein).

      Ei minullakaan mitään varsinaista hevostaustaa ole, pelkkää satunniasta näkemistä, piirtämistä ja valokuvailua se nykyisin on. Teoria- ja piirtopuolella sitte taas on tietämystä melko paljon, jos kehtaan niin sanoa.
      Ja miula koiraelämä keskittyy tuohon joka meillä täällä on, en pitäisi itseäni ihan ummikkona koiruuksien suhteen vaikka kaukana asiantuntijasta olenkin. Perus puskalenkittäjä vaan olen. (Vrt. puskaratsastaja.)

      Hmmm hienoja koirafigujakin on tullut vastaan kyllä, pitkin nettiä ja ihan suomalaisittainkin... Tuntuu oikeastaan, että heti hevosten jälkeen suosituimpia Schleichejä ja muita keräilyfiguja Suomessa ovat koirat.

      Poista
    9. Niin no, noita hienoja löytyy, mutta ei yleensä ainakaan tehdasmalleissa jotka ovat käytännössä ainoita joihin on mulla varaa :D Niin sitten niiden itse tekeminen on ainoa mahdollisuus jos niitä yhtään enemmän haluan hankkia.
      Englanniksi mäkin tykkään kirjoittaa, mutta lähinnä kaunokirjallisuutta kirjoitan englanniksi. Suomeksi en osaa yhtään romaania kirjoittaa (vaikka tällä hetkellä yritys on erään kanssa kova) :D
      Ja muuten mulle saa vinkkailla tällaisia pienoismalliblogeja jos kiinnostaa (tai voit vaikka kirjoittaa blogiisi juttua niistä blogeista joita luet ;)), niitä kun en ainakaan suomeksi tunnu löytävän.


      Poista
    10. Muuten voisin tehdä vaikka linkkilistaa jonnekin, mutta en osaa linkittää mitenkään hienosti joten isken nyt vaikka tähän muutaman hyvän sivun.

      - Tässä sivusto, josta alko meikäläisen pienoismallailu aikoja sitten: http://koni.weebly.com/
      - Toisen suomalaisen sivut: http://destriermodels.webs.com/
      - Tämä taas on blogilukulistassani: http://braymere.blogspot.fi/
      - Suomalainen foorumi: http://fmhf.foorumi.eu/index.php
      - Suomalainen koirafiguurisivusto (valtava kokoelma!): http://deseo.suntuubi.com/

      Onhan noita enemmänkin, enimmäkseen ulkomaalaisia, mutta eiköhän tuossa ole hetkeksi koluttavaa. :) Paljon voi löytyä blogien lukulistoista, ainaki amerikkalaisilla mallareilla on hirveästi blogeja.

      Englanninkielisistä blogeista löytyy usein noita suomalaisille Schleich -blogeille tyypillisiä "tallitarinoita", mutta vaan Breyereillä... Ja riippuu ihan blogista ja tapauksesta, jaksaako niitäkin lukea.

      Poista
    11. Vinkkinä siitä kuinka linkitetään "hienosti" (siis postauksiin). Niin lkirjoitat esim "lisää täältä" sitten maalaat sen ja sitten klikkaat sitä linkkikuvaketta (työkalupalkista)ja sitten kirjoitat siihen osoitelaatikkoon sen linkin. Sitten suosittelen valitsemaan (rasti ruutuun), että se sivu avautuu toiseen välilehteen. :) Vähän huonosti selitetty, mutta jos ymmärsit niin noin se tapahtuu.
      Ja kiitos linkeistä!

      Poista
    12. Himpula, se muuten ilmeisesti toimii! Danke. :D Ehkä kehtaan jatkossa linkitellä paljonkin (koska syitäkin on). Kerrankin muuten asia jonka voi tehdä Bloggerissa simppelisti...

      Poista
    13. Mä oon kehittyny aika velhoksi bloggerin käytössä (kröh... kröh... näitä hommia taidan tehdä ihan liikaa) :D
      Blogger on onneksi aika simppeli, kunhan vaan saa langanpäästä kiinni. (Tai sitten mussa on vain jotain vikaa :D)

      Poista
  4. Löysin itseni tähän postaukseen ja pakko tulla kommentoimaan oma mielipide. Itse olen keräillyt schleichejä jo monta vuotta ja jossain vaiheessa kyllä alkoi huomata sen tason laskemisen... Ihan hevosten anatomiassa yms. Mutta myös lelujen laadussa. Kuitenkin nää 2017 hevoset vaikuttaa ulkomuodoltaan oikeasti todella kivoilta, esim Paint-tamma, tinker, andu... mutta jokainen tietysti tykkää mistä tykkää. Toivottavasti noi on nyt sellasia kun milt näyttää. En oo suomes nähny viel yhtäkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mua ei edes se tason laskeminen niin haittaisi mutta kun se tyyli on muuttunut niin suuresti. Suurin ero näkyi silloin, kun schleichin omistaja vaihtui!
      Ihmeen myöhään on nykyään uudet mallit tulleet myyntiin tai edes ilmoitettu (yleensä schleichin sivuilla on ne näkyneet jo kuukautta ennen vuoden vaihdetta, nyt meni tämän vuoden puolelle). Kumma, kun uusia malleja ei tunnu mistään saavan.
      Olin iloinen esim. niistä uusista haflingereista yms. kuvien perusteella olivat hyvin lupaavia!

      Poista
    2. Uppistakeikkaa! Nyt tuli virhe, puhuin uudesta tnnesseenwalkerista en haflingereista :D

      Poista

Hengissä ollaan

 Mitä tänä hiljaisuuden aikana olen puuhaillut? No, vähän kaikkea. Rakastan syksyä ja talvea, vihdoin on pimeää ja sääkin on inhimillinen. N...