perjantai 24. helmikuuta 2017

I Don't Wanna Be A Rock'n'Roll Star

Heips!

Tämä blogi on leijunut hyvin kauas siitä mitä blogin yleensä ajatellaan olevan. Monestihan blogit ovat ikäänkuin julkisia ja virtuaalisia päiväkirjoja. Mulle on kuitenkin tullut pakkomielle, että kaiken mitä blogiin kirjoitan ja julkaisen pitää olla semmoista mitä itse eniten etsin. Siis asiatekstejä. ja nimenomaan pienoismalliharrastuksesta. Sain päähäni edes yrittää päästä eroon tästä päähän pinttymästä. Eiköhän siis yritetä kirjoittaa semmoista päiväkirjatyyppistä tekstiä -mielestäni siis tämmöiset tekstit ovat hyvin tylsiä-.
Olen nyt hiihtoloman aikana ehtinyt ilokseni tehdä aika paljonkin. Olen mm. kuvannut pienoismalleja, kirjoittanut pari postausta valmiiksi, tehnyt varusteita (tai no en ole saanut mitään valmiiksi, mutta olen saanut niitä johonkin vaiheeseen), maalannut pienoismalleja ja antanut tämän harrastuksen vallata huoneeni näkyvämmin.
Tosissaan täytin viime perjantaina 17-vuotta. Lahjaksi sain erilaisia asioita. Kuitenkin tämän blogin kannalta merkityksellisin asia oli kaksi breyeriä jotka sain (+1 breyerin koira). Olin niin yllättynyt. Jotenkin ajattelin, että jos saisin breyereitä niin saisin korkeintaan yhden. Kyseiset hevoset ovat classic-skaalan tyyppejä. Toinen on pinto (2016 horse of the year) ja toinen shire (shire and corgi, best of british). Minulla on heikko paikka kylmäverisille. Tai oikeassa elämässä en niitä ole nähnyt (niinkuin en oikein mitään muitakaan hevosia). Mutta, kylmäverisissä on vain sitä jotain. Molemmilla on todella kauniit naamat, kropat ja kaikki. Kummastakaan en ole mitään virheitä löytänyt. Nyt minulla on sitten kaikkia kolmea breyerin kokoa. Myöhemmin julkaisen kanssa kuvaa jossa näkyy kaikki kolme ja schleich, sillä minulta on toivottu kuvaa jossa näkee schleichin ja breyerien kokoerot.

Kuvissa näkyy uusi vesileima joka on aivan hirveä... Eräs kaverini (joka osaa piirtää) sääli minua ja lupautui tekemään minulle ihan kunnollisen vesileiman :D Tämäkin tulee siis esiintymään täällä vain hetken. En kyllä edes usko, että kukaan haluaisi kuviani kopioida, mutta kyllä mä ne silti haluan vesileimata.
Sitten, kuten sanoin olen tehnyt varusteita. Kävin tiistaina illalla kaverini kanssa ostoksilla (hyi mikä sana...) ja ostin liimaa, uudet pihdit, hyvää 4 mm paksua kiiltävää rautalankaa, kunnon nahkaa (löysin sellaista kivan syvän mustaa joka on todella ohutta mutta silti vahvaa, täydellistä pienoismallijuttuihin!) sekä liimaa. Tietenkin liimaa ostaessani unohtui se tärkein katsoa; liima kestää kuivua 24 tuntia... No, suomalaisen bonukset tulivat juuri, joten käyn pian ostamassa pieniä pyykkipoikia. Vaikkakin uusi ostosreissu on iso projekti...en viihdy kotini ulkopuolella.
Aloitin ensimmäisen riimuni schleicheille, punaisesta nahkasta (vanha lompakko joka pääsi uhrikseni). Sen saan varmaan loppuun vasta sitten, kun saan niitä pyykkipoikia...
Isompi projekti joka on jo aika hyvällä mallilla, on hevospoolon varusteet. Kokoelmastani tosin löytyy yksi poolohevonen (breyer, 2015 julkaistu 3000 kpl:n ltd Santiago, mouldina smarty jones), joten kai se ansaitsee oman kunnon varustesettinsä. Jotenkin en halua tehdä mitään yleisvarusteita ja en halua tehdä sitten tietenkään hevosille sopimattomia varusteita (esim. onko marwari mikään kouluhevosrotu??). Muille malleilleni yritänkin löytää niitä oikeita varusteita. Tällä hetkellä satula on ihan hyvällä mallilla. Siihen tarvitaan enää satulavyö, ja sitten sellainen toinen vyö joka kulkee siis satulan päältä (suosittelen hevospooloa googlettamaan, jos enemmän kiinnostaa). Tämä on ensimmäinen satulani, ja siihen on tullut jo paljon virheitä. En aio lannistua, eikö paras oppiminen tulekin kantapään kautta?
Olen maalaillut kasan malleja valkoisiksi, ja yhteen olen saanutkin jo enemmän väriä pintaan. Mikään ei kuitenkaan tämän suhteen onnistu loppujen lopuksi. Kyseiseen koiraan en saa sitä oikeaa pohjaväriä millään... Ei siitä sitten enemmän. Tälleen mainintana vaan, että ainakin yritän maalata.
Vihdoin otin kokoelmani alas hyllyiltään ja pyyhin pölyt. Samalla jouduin kohtaamaan sen totuuden, etteivät ne kaikki enää mahdu hyllyilleen. Ongelman ratkaisin lopulta niin, että siirsin osan kirjoistani entisille pienoismallihyllyille. Pienoismallit saivat omakseen kapean kirjahyllyn (noita on yhteensä 3, kaksi 80 cm leveää ja yksi 40 cm leveä). Tähän ratkaisuun olen todella tyytyväinen. Kirjat sopivat hyvin sinne mihin ne syrjäytin. Pienoismallit ovat näkyvämmällä paikalla, lähempänä minua ja mahtuvat kaikki yhteen paikkaan.
(Todella huono kuva... Siinä kuitenkin yksi hylly jossa traditionalet, stablematesit ja kaksi schleichiä.)
Lisäksi annoin pienoismallien vallata lisää alueita huoneestani. Nyt kirjoituspöytäni on kuorrutettu pienoismallijutuilla. Maalausuhreja, maaleja, varustelaatikko, materiaalilokerikko... No, eihän minulla olisi parempaakaan tapaa tuota pöytää käyttää. Koulujutut voi aina tehdä jossain muualla.
Olikohan mulla edes muuta sanottavaa...? No enempää en kirjoita. Jos jotain jäi sanomatta niin onpahan ainakin syy kirjoittaa lisää tämän kaltaisia tekstejä.

 (Ensimmäinen (ja ainoa) breyer-koirani. Yllätyin siitä, että on näinkin nätti.=
 Postauksien otsikointi on jo nykyään niin vaikeaa, että nimeän postauksia tästälähin mm. kappaleiden sanoilla. (Tämän postauksen otsikko on suomalaisen Peer Güntin kappale, yksi suosikkibändeistäni.)

2 kommenttia:

  1. oi corgi<3 corgit on ihania! Ja tuo uusi breyer-pinto on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pinto onkin aivan ihana! Itse toivon, että saisin kunnon pienoismalleja omasta rodustani eli pumista (siitä ei ole tehty yhtäkään pienoismallia)...

      Poista

Hengissä ollaan

 Mitä tänä hiljaisuuden aikana olen puuhaillut? No, vähän kaikkea. Rakastan syksyä ja talvea, vihdoin on pimeää ja sääkin on inhimillinen. N...