tiistai 30. toukokuuta 2017

Mallien kuvaamisesta

Heips!
Tänään olisi tarkoituksena kertoa siitä, kuinka kuvat joita täällä blogissä nähdään syntyvät.

Kuvauspaikka

Kuvaukseen taustalle pistän sinistä fleeceä. Fleece tuetaan esimerkiksi laatikolla, tai jollain muulla tarpeeksi isolla joka pysyy pystyssä omine voiminensa. Itse kuvaan yleensä työpöydälläni, koska se on ikkunan vieressä ja siihen saa siis kätevästi luonnonvaloa. Kuvaan kuitenkin pääasiassa salamalla, ja mitään kunnollisia kuvausvaloja minulla ei ole, joten loppujen lopuksi tämä ikkunakaan ei ole välttämättömyys. Sanoisin kuitenkin, että mitä valoisampi, sen parempi. Luonnonvalo on ehkä parasta mahdollista valoa, varsinkin kun se tulee tavallaan joka suunnasta jne.
Sitten kun varsinainen paikka on done, otetaan kamera ja kiinnitetään se kamerajalkaan. Kamerajalka on todella kätevä kapistus, itse saan kuvat jopa sen kanssa heilautettua (kuvaan piiitkillä  valotusajoilla). Ihanteellisinta tässä vaiheessa olisi, jos käytössä olisi jokin todella iso tila johon saa hyvän ja tasaisen taustan sekä paljon valoa. Näin pääsisi fyysisesti tarpeeksi kauas hevosista, mutta saisi samalla hyviä kuvia.
Minulla taustakangas on usein aivan liian pieni, ja erityisesti kuvien kulmissa ei oikeasti kangasta ole, sen olen editoinut sinne (en mitenkään hienosti, mutta silti). Mitä isomman taustakankaan saat, sen parempi. Pienet schlechit vielä usein menevät aivan hyvin sillä pienemmällä kankaalla, mutta mallin koon ei tarvitse paljoakaan kasvaa, että se kangas loppuu taustalta kesken.
Myös kankaan värillä on väliä. Henkilökohtaisesti suosittelen jotain luonnollisen oloista väriä, eikä mitään kovin kirkasta. Näin ollen esimerkiksi pinkki on poissa laskuista, myös keltainen on sellainen väri etten usko sen toimivan kauhean monilla malleilla. Hyviä värejä ovat sininen ja vihreä, myös musta voi toimia hyvin. Värin kannattaa periaatteessa erota jonkun verran hevosen väristä, jotta hevonen oikeasti erottuu siitä.

Ahhh... mikä ero laadussa... tämä kuva on otettu pokkarilla... laatu on siitä johtuen aivan surkea.
Muut valmistelut, eli ennen kun niitä kuvia edes otetaan
 
Kun kamera on jalassa (ja muistakaa aina varmistaa ettei se notkahda kameran painosta eteenpäin... pari kertaa meinannut sydän pysähtyä kun tämä tärkeä vaihe on unohtunut!), pistetään kuvauskohde paikoilleen.
Kun kuvauskohde on tukevasti seisomassa (huolehtikaa malleistanne! Älkää riskeeratko niiden kaatumisia yms. iso osa mallien kärsimistä kolhuista, kaatumisista yms on loppujen lopuksi estettävissä huolehtivaisuudella) alkaa vaihe, joka toistetaan suunnilleen jokaisen mallin vaohdoksen, mallin liikuttelun yms jälkeen.
Tässä vaiheessa sanottakoon, että jos et käytä kamerajalkaa, tulee osa seuraavasta luonnollisesti skipattua.
Ensin laitetaan malli kivasti seisomaan, ja sitten mennään takaisin kameran taakse. Kamera ensin liikutetaan hyvälle etäisyydelle mallista. Itse pyrin ottamaan kuvat ilman zoomia, niin että kaikki tarvittava on kuvassa ihan vain luonnollisen etäisyyden takia. Tämäkin tosin ihan vain oma mieltymykseni, varsinaisesti syytä tähän ei ole. Periaatteessahan liika zoomaus tekee kuvasta epätarkemman, mutta kunnon kalustolla en tällaista ole huomannut (sanottakoon, että putki jossa on zoomi automaattisesti heikentää kuvanlaatua joka sillä putkella saadaan aikaan).
Kun olen hyvällä etäisyydellä, säädän kameran korkeutta, kääntelen sitä, ja katson muutenkin että kaikki oleellinen on kuvassa, jonka jälkeen väännetään jalka kiinni, niin ettei se liiku yhtään mihinkään suuntaan.
Tämän toistan joka kerta, kun liikutan mallia tai vaihdan mallia, sillä kun kuvaan kamerajalla on tämä käytännössä pakollista. Väliin turhauttavaa, mutta ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ole.

Sitten kun kamera on oikeassa paikassa ja kaikki oleellinen näkyy etsimessä alkaa asetusten säätö. Pienoismalleja kuvatessa säädän kaiken niin, että malli näkyy mahdollisimman oikeanlaisena. Taustalla ei ole väliä! Tämä vaatii säätöä joka mallin välissä, ja onkin ehkä rasittavin vaihe jos ei vielä omaa niin suurta kokemusta manuaalista.
Säätelen asetuksia niin kauan, että kuvissa alkaa näkymään kaikki oleellinen tarkkana ja värit oikeanlaisina. Itselläni on kuvaamisessa yleensä tavoitteena vain saada kuvat joissa malli näyttää mahdollisimman lähelle siltä mitä se luonnossa on. Jos kuvaan ns. hienompia kuvia, olen paljon tarkempi mm. taustan oikeellisuudesta yms. En osaa vielä sen kummemin antaa mitään vinkkejä erityisesti manuaalikuvaukseen, sillä olen itsekin vasta aloittelija ja teen hommat lähinnä kokeilemalla ja sitten yritän painaa päähäni miten mikäkin asia vaikutti.
Tämä on lähinnä sitä, että vaihdan asetuksia minimaalisesti ja sitten otan kuvan, katson mitä tuli ja yritän uudestaan. Suosittelen kuitenkin googlaamaan, netistä löytyy valtavasti neuvoja, ohjeita ja vinkkejä valokuvaamiseen kun vaan osaa etsiä.

Varsinainen kuvaaminen

 Kuvaan jokaisen ruudun vähintään kuuteen kertaan; kolme salamalla ja kolme ilman. Katselen näytöltä miltä kuvat näyttävät ja jos ne eivät näytä jotenkin erityisen hyvältä otan yleensä vielä enemmän kuvia. Helpompaa onkin ottaa kerralla kunnolla kuvia, ja karsia huonot pois kuin ottaa vain huonoja kuvia ja sitten ottaa toinen kuvauskierros. Tämän takia suosittelenkin ottamaan niitä kuvia ihan kunnolla.
Kuvaan yleensä hevosen ympäri kahteen kertaan. Hevosen ympärikuvaamisella tarkoitan sitä, että aloitan hevosen turvasta, käännän sitä vähitellen ympäri kunnes olen kuvannut hevosen useasta kulmasta. näin saadaan hevosesta paljon kuvia eri suunnista.
Kuvaan salamalla (vaikka se tuntuu olevan monille kuvaajille kuin kirosana...), sillä malleja kuvatessa se on yksinkertaisesti kätevintä. Näin hevonen valaistuu varmasti, ja muutenkin olen huomannut mallien näyttävän paremmilta yleensä salamalla otetuissa kuvissa.


Tässä editoimaton kuva, siis suoraan kamerasta. Hyvin epäonnistunut kuva, meinasin alkuun hylätä kokonaan. Kuitenkin tätä postausta varten päätin edes yrittää editoida. Editoinnista sitten seuraavaksi.

Jälkikäsittely, editointi

Kun kuvat on kuvattu, katsotaan ne läpi koneella. Huonot karsitaan pois ja hyvistä valitaan editoitavat. Itse harvemmin edes jaksan poistaa kuvia, mutta jos poistan niin editoimattomatkin pitää olla jossain tallessa. Lähinnä sen takia, kun kirjoittaa blogia niin pitää olla ne ns. ennen-jälkeen-materiaalit tallessa.
Ison osan huonoistakin kuvista voi loppujen lopuksi pelastaa editoinnilla. Editoinnilla sen sijaan ei voi pelastaa heilahtunutta tai epätarkkaa kuvaa. Huonot värit, pimeys, ylivalotus yms on usein kuitenkin vielä korjattavissa. Lisäksi vähemmilläkin taidoilla on tasaiset ja yhdenväriset pinnat helppo laajentaa ns. kuvan ulkopuolelle.
Itse aloitan editoinnin usein rajaamalla, jos siihen näen heti tarvetta. Kuitenkin itse tykkään jättää kuviin aika paljon tilaa, joten yleensä en rajaa ellei siihen ole ns. pakottavaa tarvetta. Esim jos kuvaan on päässyt siihen kuulumattomia asioita, tai jos kohde tuntuu olevan liian kaukana.
Sitten säädän yleensä kirkkautta sekä kontrastia. Itse tykkään voimakkaista kontrasteista, mutta aina on muistettava, että malleja kuvatessa pyrin pitämään kuvat sellaisina, että ne näyttävät totuuden. Tämän jälkeen säädän värejä vielä lisää kunnes ne ovat totuudenmukaisia.
Jos kangas ei peitä koko kuva-alaa editoin sitä lisää. Usein värien ja kaiken muun säädettyäni saatan nähdä tarpeen rajaukselle, jolloin tietenkin kuvan sitten rajaan. Sitten viimeiseksi lisätään vesileima. Vesileiman skaalaan aina leveydeltään 1500 pikselin levyiseksi. Sitten vielä mietin vesileimalle hyvän paikan. Hyvä paikka on sellainen, jossa se ei häiritse liikaa kuvaa, josta sen kuitenkin näkee ja josta sitä ei ainakaan rajauksella saa pois. Muutenkin jos vesileiman saa sellaiseen kohtaan, että pitää olla oikeasti hyvä editoimaan sen saadakseen pois, on se aina plussaa.

Editoinnissa käytössä gimp.


Lopputulos

Lopputuloksena on ainakin toivottavasti sellainen kuva, jossa malli on edukseen. Loppuun sitten vielä pari nyrkkisääntöä pienoismallikuvauksessa (nyrkkisäännöt eivät tarkoita sitä, että joskus niitä ei saisi tai tarvitsisi rikkoa):
  • Mallit kuvataan mallin tasolta, ei ylhäältä tai alhaalta päin. (Joissain tilanteissa voi kuitenkin olla ihan perusteltua vaihtaa kuvakulmaa. Kuitenkin suurimman osan ajasta kuvat kuvataan mallin tasolta.)
  • Samaan kuvaan mallin kanssa ei kuulu 1:1 mittakaavan asiat, muutenkin kuvissa kannattaa olla aina vain kyseisen mallin kanssa samassa mittakaavassa olevia asioita.  Joko taustalla voi olla vaikka vaan kangas (niinkuin tämän postauksen kuvissa), tai sitten voit käyttää oikean mittakaavan rekvisiittaa esim. varusteita, ruokaa yms. 
Mallina nimetön repaint. Sillä taisi jossain välissä olla jo nimi, mutta ainakaan nyt en sitä muista. Kroppana NewRayn joku basset-rotuinen.

2 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista luettavaa!
    Itse kylläkin räpsin ihan kännykällä kuvat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Mie en osaa kuvata puhelimellani mitään, kuvaan kaiken mitä kuvaan järkkärillä :D

      Poista

Ennen kuin kommentoit:
-Vastaan lähinnä vain viesteihin joissa on oikeasti jotain sisältöä ts. herättävät minussa jotain sanottavaa. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista!
-Otan mielelläni postausehdotuksia vastaan. Kuitenkin on hyvin epätodennäköistä, että tekisin postausta jostain schleich-tallista tms. Minulla ei sellaista ole.
-Kuvaan canon eos 100D-järjestelmäkameralla. Pienoismallikuvauksessa käyttössäni on vain kittiputki. Vanhat kuvat on otettu canon ixus 132-pokkarilla.
-Minulla voi joskus kestää turhankin kauan vastata, pyrin kuitenkin vastaamaan mahdollisimman pian.

Riskaabeli Roselda

Heips! Tässä postauksessa viimeisimpänä (öö varmaan yli kuukausi sitten??) valmistunut repaint. Tämän tein pigmenteillä ja kuvasin lähes kok...