Tänään ajattelin vitsailla meidän kaikkien kustannuksella. Älkää kuitenkaan ottako tätäkään tekstiä liian tosissanne. Itse sanoisin olevani eniten kustomoija tai bloggaaja. Kuka sinä olet? Tai onko muita tyyppejä, jotka jäivät minulta väliin?
Hienostelija- Hienostelijan kokoelmaan ei vahingossakaan pääse OF-malleja. Hän ostaa vain resineitä, special runeja tai muita erikoisia ja kalliita malleja. Usein hienostelijat ovat harrastaneet hyvinkin pitkään. He omistavat jokaisen lempitekijäsi (sculptors, kustomoijat jne) malleja, ja heidän kokoelmansa saavat jokaisen ei-hienostelijan huokailemaan peräänsä.
Aloittelija- Aloittelija on vasta aloittanut keräilyn ja hänelle käy yleensä melkein mikä vain muovinen elikko josta suunnilleen tunnistaa sen lajin. Aloittelijaa hämmentävät niin lyhenteet kuin moni muukin asia, onneksi harrastuksemme parissa yleensä kysymällä saa vastauksia. Aloittelijalla on harvemmin ns. hienojen merkkien hevosia, vaan usein heillä on lähinnä schleichejä. Aloittelijan ei kannata kuitenkaan huolia: Jokainen on joskus ollut aloittelija!
Hamstraaja- Hamstraajan kokoelma on valtava ja hän ostaakin jokaisen eteensä osuvan mallin. Hän myös haluaa jokaisen mallin. Hamstraaja ei ymmärrä sanontaa "laatu korvaa määrän" ja kelpuuttaakin kokoelmaansa siis about mitä vain. Hamstrauskaan ei haittaa, varsinkaan jos omaat kuvaajan lahjoja ja kuvaat malleista hyviä kuvia muille ;).
Varustehullu- Varustehullun jokaisella mallilla on omat varusteensa. Aina parempi jos sama malli omistaa useamman varustesetin. Varustehullu hukkuukin varusteisiin, ja huolehtii varusteistaan välillä paremmin kuin malleistaan. Varustehullu jaksaa piipertää varusteita tunnista toiseen ja hänen mielestään on absolutely okay maksaakin satoja euroja yhdesta satulasta.
Perfomance- tai näyttelyhullu- Hankkii kaiken kokoelmaansa aina malleista varusteisiin sillä perusteella, miten ne sopisivat näyttelyihin. Usein nämä eivät osta malleja joiden eivät usko pärjäävään näyttelyissä. Heidän mallinsa ovat lähes poikkeuksetta LSQ sillä mitä huonompikuntoisilla tekisi?
Ammattilainen- Onnekas yksilö joka pystyy elättämään itsensä pienoismallihevosilla. Ammattilaisilla on lähes poikkeuksetta hyvin pitkä historia ja he ovat tehneet paljon töitä. Heiltä myös löytyy tavattoman paljon tietoa.
Maailmanluoja- Maailmanluojalla löytyy rekvisiittaa vaikka muille jakaa. Hänen jokaisella mallillaan on tiedot sisältäen nimet, luonteet jne. Usein hän myös omistaa vähintään yhden pienoismallitallin ja nukkeja.
Kuvaajat- Heille mallit ovat kuvauskohde, mallien tulee olla kuvauksellisia ja mallit joista ei tähän ole turhauttavat (pystyn henk.koht. samaistumaan liikaa tähän... nytkin Tango odottaa hyllyssä sitä, että keksin kuinka siitä saisi kuvia). He usein miettivät myös esimerkiksi sitä, onko heillä samantyyppisiä malleja jo. Kuvista tulisi nimittäin tylsiä jos heillä olisi vain yhden värisiä hevosia tai hevosia vain yhdessä asennossa.
Blogaajat- (Tai lähinnä minä sekä jossain määrin myös Afuze.) Blogaaja kuvaa harrastuksensa joka vaiheen tai tuskailee sitä kuinka jokin asia unohtui kuvata. He kiroavat sitä, kuinka harrastuksesta ei ole tarpeeksi hyviä blogeja ja yrittävät sitten itse paikata tätä huutavaa pulaa. Heillä on pakkomielle kirjoittaa jokaisesta harrastuksen puolesta. Äläkä vain koskaan mene lukemaan heidän välisiään keskusteluja, ne sisältävät luvattoman paljon tuskailua aiheesta blogit ja blogaus. Aktiivimallaajia jotka yrittävät tunkea harrastustaan joka raosta.
Kustomoija- Kustomoijalla on aina kerralla ainakin 10 mallia kesken. Hän omistaa ison laatikon uhreja, mutta suurimman osan tulevaisuus ei ole vielä edes tiedossa. Kustomoijan ostoslista on loputon, sillä aina on jokin materiaali loppu tai jokin uusi erikoinen projekti mielessä.
Tämä oli loistava! :D
VastaaPoistaTunnustaudun varsinkin varustehulluksi (onko neljä riimua illassa muka tarpeeksi...?) ja maailmanluojaksi. Ja bloggaajaksi. Ja kuvaajaksi - muistan kuvanneeni aikoinaan kaikki Schleichini yksi kerrallaan tietyistä kulmista vain siksi, koska olen riittävän materialistinen tehdäkseni niin. Samalla sai lyödä päätä seinään, kun mietti, miksi Schleich on selkeästi julkaissut paljon sellaisia malleja, jotka vain tuovat rahaa brändille mutta joiden suunnittelu ei varmasti ole kiinnostanut tekijöitä? Ei sellaisilla viitsi tukkia muistikorttia - ja silti minä pälli menin ne joskus miljoona vuotta sitten ostamaan... Mieleen muistuvat muunmuassa se ruunikko töltti-issikka ja harmaa shettisruuna.
Kustomoijakin olen, tietysti, ja tuosta keskeneräisten määrästä ei puhuta. En osaa laskea niin pitkälle. Se sinulle tuleva hevarikylmäverinenkin on sitten vain yksi (tosin saattaa valmistua paljon nopeammin kuin nuo itselleni jäävät...).
Olisin hamstraaja, jos en olisi myös köyhä. Itse asiassa hamstraajuus on joskus pätenytkin, kuten edellä käy ilmi. Mistä sitä rahaa silloin sikisi, kysyn? Myös ammattilaisuus olisi kivaa, mutta en kyllä ole sellainen, saati päätymässä moiseksi vielä sataan vuoteen.
Yksi legenda jäi välistä: true-hevosmallari. ;)
Hyvä, että oli viihdyttävä :D
PoistaJotenkin tulit mieleen varustehullusta... ja bloggaajasta. Noin niinkuin erityisesti noista kaikista. Minusta tosin tuntuu että me kaksi ollaan jotain true-bloggareita jotka samaistutaan kaikkiin. ;)
Legenda juu... ainakin se inspiroi paljon blogijuttuja!
Ehkä myö ollaan... Hmm, vähän hulluja.
PoistaJoo, ollaan true-bloggareita. Blogi on aivoissa koko ajan vaikkei julkasuja tuliskaan kovin usein. :p